Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Hanna)

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava 2014
174 sivua


Tällä kertaa polkaistaan blogi kunnolla käyntiin ensimmäisen kirja-arvostelun voimin!


Riikka Pulkkinen on yksi ehdottomista suosikeistani kotimaisen nykykirjallisuuden saralla, mutta kirjailijan edellinen teos Vieras ei vienyt sydäntäni mennessään samassa määrin kun aiemmat teokset Raja ja Totta, jotka kurkottivat kielellään ja teemoillaan jonnekin syvälle sisimpääni. Pulkkisen kieli tarttuu kiinni tunnelmiin ja maisemiin tavalla, joka vetoaa, ja lyhimmätkin lauseet huokuvat ilmaisuvoimaa.

Vieras ei kuitenkaan vetänyt minua mukaan tunnelmaansa, vaan oma lukukokemukseni jäi pinnallisemmaksi kuin aiemmissa teoksissa. Pulkkisen kirjoitustaito on kuitenkin kiistämätön, ja näistä kaikista syistä johtuen odotukseni kirjailijattaren uusimmasta romaanista Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän olivat ristiriitaiset. Odotin paljon, minkä vuoksi myös valmistauduin pettymään – vaikkakin yritin ottaa odotuksissani huomioon myös teoksen lyhyyden ja naisille suunnatun genren ennalta-arvattavuuden.

En kuitenkaan joutunut pettymään: teos on sitä, mitä chick litiltä voi odottaakin, mutta mukana on Pulkkisen herkkää sanailua ja kielen mukanaan tuomaa huumoria. Nimensä mukaisesti teos kertoo Iiris Lempivaarasta – 28-vuotiaasta nuoresta naisesta, jonka elämä kääntyy mullin mallin, kun poikaystävä jättää seitsemän vuoden jälkeen. Hyvästi häät, hyvästi lapset joiden nimet pyörivät jo kielen päällä, hyvästi yhteinen vanhuus vierekkäisissä kiikkustuoleissa.

Naisen maailma mullistuu vähemmästäkin. Alku onkin Iirikselle hankalaa, mutta hän yrittää selvitä kalvavasta mustasukkaisuudesta ja yksinäisen tulevaisuuden pelosta self help-terapian – ”näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi” – parhaan ystävän Elinan, raskaana olevan siskon Jenniferin ja tulevan siskontytön Fifin voimalla

Miehiä tulee ja miehiä menee, ja joukkoon mahtuu jos jonkinnäköistä taivaltajaa. Tuttavuus naapurin vanhan Marja-Liisan kanssa ja tämän Kaunareista poimitut elämänohjeet tuovat hauskaa joskin stereotyyppistä hupia romaaniin. Loppujen lopuksi on kuitenkin kyse Iiriksen omasta kasvusta ihmisenä, mitä tukevat hänen neuvonsa lukiolaisille, joiden kouluterapeuttina hän toimii ja kasvattaa nuorten lisäksi itseään läpi eroprosessin.

Iiriksen minä-kertoja puhuu tunnustuksellisella, havainnoivalla ja humoristisella otteella, josta huokuu enemmän ja vähemmän hillitty itsekeskeisyys. Hän on aikansa tuote, nykyaikainen ihminen yksilökeskeisessä maailmassa, ja puhuttelee tuntemattomaksi jäävää yleisöä: kenties itseään, kenties lukijaa, kenties molempia

Teoksen hienointa antia ovat Iiriksen havainnot katukuvaa värittävistä julkkisnaisista ja heidän naiseuden malleistaan. Pulkkinen saavuttaa hyvin kaupunkimiljöön, joka kuhisee kuvia erilaisista naisista: mallit, näyttelijät, laulajat, tosi-tv-tähdet ja tavikset tuijottavat mainostauluista mainostaen jokainen omaa naisena elämisen malliaan.

Naisena oleminen tuodaan esille luodaten tarkkanäköisesti eri-ikäisten naisten elämänkohtaloita ja samaan ikäluokkaankin kuuluvien naisten erilaisia malleja. On Kauniiden ja rohkeiden koukkuun jäänyt Marja-Liisa, jolla on koko elämänkokemus neuvojensa pohjana. On melkein kolmikymppinen Iiris, joka etsii itseään elämänsä kolmannen syntymän – eron – jälkeen, saman ikäinen Elina, joka tarjoaa tukea ja kätkee salaisuuksia, ja muutaman vuoden vanhempi Jennifer, jonka olemusta uusi äitiys leimaa. On lukioikäiset tytöt, joiden kipu ja tuska on tuoretta maailmassa, joka on heille vielä tuntematon. Ja viimein, on vastasyntynyt Fifi, joka on tyttöyden ilmentymä – tabula rasa, johon maailma ei ole vielä lyönyt leimaansa ja joka juuri siksi on vielä kaikkea eikä mitään.

Näistä naiskuvista huolimatta – tai niiden seurauksena – teos on hyvin perinteistä chick litiä, jossa nuori nainen etsii itseään, rakkautta ja paikkaansa maailmassa, ja onnellinen loppu on miltei selviö kaikessa avoimuudessaankin. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ei siis mullista genreään, mutta taattuna Pulkkisena se viehättää ainakin minua.

Koska ihana bloggaajatoverini Elina rakastaa chick litiä kesähelteillä, haastan hänet lukemaan tämän Pulkkisen uutukaisen ja sanomaan siitä oman painavan sanansa, vaikka keväästäkään ei ole vielä muita merkkejä kuin loskan kuorruttamat kadut.

Käy kiinni, Elina! Tässä pieni pilkahdus aurinkoa Suomen kevättalveen.

Kommentit