keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Minna Canthin kunniaksi! (Hanna)



Tasa-arvoista Minna Canthin päivää kaikille!

Kuvassa on yksi hyllyni aarteista: Minna Canthin Kootut teokset, joihin valitettavasti sivuamani Agnes ei kuitenkaan lukeudu. Lisäksi kuvassa on tasa-arvon päivään sopiva kirjanmerkkini.


Tällä kertaa minulla ei ole kirjaa tai muuta tekelettä arvosteltavani, vaan haluan muistaa yhtä Suomen tärkeimmistä kirjailijoista nyt, kun hänen kunniakseen pyhitetty päivä lähenee loppuaan. En voi sanoa olevani varsinainen Minna Canth -tuntija, mutta luonnollisesti olen kolunnut oman osani hänen teoksistaan peruskoulun, opiskelujen ja vapaa-aikanikin puolesta.

Viimeisimmästä Canth-lukukokemuksestani on jo aikaa siitäkin, joten muistikuvani teoksista ovat melko hataria enkä kiusaa lukijoita analysoimalla (vielä) tarkkaan teoksia, joista on puhuttu jo monet kerran monessa eri mediassa. (Tarkempaa analyysia on luvassa, kunhan pääsen käsiksi itselleni vieraiksi jääneisiin teoksiin Minna Canthin Kootuista teoksista, joka nököttää hyllyssäni ja yllä olevassa kuvassa.) 

Sen sijaan haluan nostaa pikaisesti esille Canthin teoksen, joka kuvaa mielestäni hämmästyttävän osuvasti nykypäivää: teos on Agnes (Otava 1911), jossa Liisi ja Agnes – kaksi vanhaa koulutoveria – tapaavat aikojen jälkeen. Vuodet ovat kohdelleet naisia hyvin eri tavoin. Paikalleen jämähtänyt Liisi katselee ihaillen ja kateellisena Agnesia, maailmannaista jolle on sattunut ja tapahtunut mutta joka ei malta pysyä paikoillaan. 

Agnes hahmona kuvastaa modernia ihmistä paremmin kuin hyvin: halutaan olla aina jossain muualla ja haetaan täyttymystä sisuskaluja syövyttävälle tyhjiölle ymmärtämättä, että paha olo on lähtöisin itsestä eikä olinpaikasta. Liisin kateus puolestaan on tuttua jokaiselle, jolla on Facebook. Ystävien elämä vaikuttaa olevan yhtä juhlaa, sosiaalisten rientojen hurmaa ja onnistumisia onnistumisten perään, vaikka itse junnaa päivästä toiseen paikallaan.

Facebook, kuten Agnesin maailmallinen käytös, peittävät alleen todellisten ihmisten todelliset tunteet. Sitä ei kuitenkaan aina pääse näkemään, sillä jokainen luo netissä omaa ehompaa minäänsä peittäen säröt monituisten hehkutusten alle. Mitenköhän Agnes olisi naamakirjan ihmeellisyyksiin suhtautunut – Minna Canthista, hahmon luojasta, puhumattakaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti