perjantai 7. maaliskuuta 2014

Televisiossa: Raja, osa 2




Rajan toinen osa on takana: ulos se tuli viime sunnuntaina 2.3. ja hajamielisetkin pääsevät katsomaan sen vielä Yle Areenasta. Vuorossa on viime viikon tapaan meidän näkemyksiämme siitä, mikä sarjassa toimii, mikä ei ja mitä mieltä olemme tästä keskimmäisestä jaksosta.

HANNA:

Päästyäni Rajan tv-adaptaation makuun ja kompuroituani yli muutamien viime kertaisten ärsytyksen aiheiden pystyin tällä kertaa nauttimaan sarjasta toisella tasolla. Hahmot eivät olleet enää vain oman mielikuvitukseni tuotetta, vaan niistä tuli oman formaattinsa – television – ehtojen alaisia. Marin hahmon ulkonäkökään ei enää häirinnyt, kun tiesi, mitä odottaa.

Marista ja Tinkasta jopa pidin tällä kertaa – en sinällään hahmoista, vaan siitä, miten onnistuneesti teinityttöjen ystävyyssuhde kuvataan. Kaikki ärtymys, mitä tytöt saattavat herättää, ei ole seurausta omien mielikuvieni murtamisesta vaan sen sijaan heidän yleisestä naiiviudestaan, mikä sekin on sinällään sekä kirjailijan, ohjaajan että näyttelijöiden ansioksi, sillä he tekevät fiktiosta uskottavaa.

Naiiviudesta katsonkin Marin ihastumisen opettajaansa Julianiin johtuvan – ja samoin tiettyä naiiviutta osoittaa myös Julianin hullaantuminen oppilaaseensa. Koko suhteessa minua jäi tv-sarjan kohdalla vaivaamaan sen epärealistisuus: himo päästetään valloilleen keskellä kirkasta koulupäivää. Lukitusta ovesta huolimatta veto tuntui mielestäni aavistuksen riskaabelimmalta kuin kirjassa öisen koulujuhlan hämärä. 

Anjan hahmo puolestaan vetosi: Anja puhuu vähän, mikä vaatii näyttelijältä taitoa tuoda eleillään ja ilmeillään esiin kaikki se pakahduttava tunne, jota miehen sairaus ja vaikea, laitonkin rajankäynti kuoleman ja vapautuksen välillä aiheuttavat. Anjan hahmossa on myös kaunista kaksinaisuutta: yhtäältä hänestä huokuu ammattimainen asiallisuus, toisaalta kuoren alta pilkistää herkkyys vaativina yksinäisyyden hetkinä. Toisen osan kohdalla pääsinkin nauttimaan paremmin äänimaailman, katseiden ja ilmeiden vivahteista, kun ensimmäisen osan esittelynomaisuus jäi taakse.

Sitten päästän ääneen Elinan.

ELINA:


Huomioni Rajan toisesta jaksosta olivat paljolti samankaltaisia kuin Hannalla. Tässä jaksossa päästiin tapahtumissa kunnolla liikkeelle ja ajatusmaailmoja syvennettiin. Etenkin Marin ja Julianin suhde sekä Julianin perhe-elämä saivat enemmän huomiota, vaikkakin perheen lapsen Annin rooli jätettiin mielestäni aika vähälle tässäkin jaksossa.

Marin ja Julianin välinen kipinä ja kemia ei mielestäni välittynyt ruudulta samalla tavoin kuin romaanissa ja olen samaa mieltä Hannan kanssa epärealistisuudesta. Vasta jakson loppupuolella suhde alkoi tuntua todellisemmalta kun Mari kiherteli Julianin kanssa puhutun puhelun jälkeen vuoteellaan. Ehkä tuo hihittely kuitenkin istui paremmin siihen pikkulukiolaistytön rooliin, joka hänelle on tv-sarjassa yritetty luoda ponnareilla ja mustilla kajaaleilla.

Edelleen ihastutti Helsingin kaunis kuvaus, etenkin öisin ja iltaisin. Yliopistolla tapahtuvat kohtaukset olivat jotenkin lämpimiä ja toivat muistoja mieleen tutuista ympäristöistä. Tästä jaksosta huomasi, että kertomusta vietiin eteenpäin, mutta odotan silti eniten viimeistä jaksoa, jossa langanpätkät solmitaan yhteen.


Sarjan viimeinen osa tulee YLE TV1:ltä sunnuntaina 9.3 klo 21.05.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti