torstai 20. maaliskuuta 2014

Robert Galbraith: Käen kutsu (Elina)




Robert Galbraith: Käen kutsu
Otava 2013
suom. Ilkka Rekiaro
463 sivua
Alkuteos: The Cuckoo’s Calling. 2013.


Tämä kirja kuoriutui jouluna lahjapaketista odotettuna. Vaikka ahmin romaanin parissa päivässä joululomalla niin ajattelin silti kirjoittaa siitä, sen verran mainio se mielestäni on. Lisäksi aihe on taas ajankohtainen, uutisoihan Helsingin Sanomat kuukausi sitten jatko-osasta. Can’t wait!

J. K. Rowling (aka Robert Galbraith) osaa luoda tarinan, joka vangitsee heti ensimmäisiltä sivuilta. Siten tämä romaani ei ole mikään poikkeus kirjailijan tuotannossa. Tässä romaanissa yhdistyivät oikeastaan kaikki mitä olisin voinut toivoa: Rowlingin leikkisä ja sujuva kieli, mielenkiintoinen juoni sekä taitavasti rakennettu brittidekkari, joka tukeutuu riittävästi genreensä mutta on silti jollakin tapaa uusi ja kiinnostava.

Käen kutsun voisi hyvin kuvitella Agatha Christien tai P. D. Jamesin uran jatkoksi pienellä nykyajan ripauksella kuten yökerhoilla, huippumuodilla ja huumeilla. Romaani alkaa huippumalli Lula Landryn kuolemalla. Häikäisevän kaunis nuori nainen löytyy parvekkeensa alapuolelta kuolleena. Hänen epäillään tehneen itsemurhan, mutta lähipiiri on asiasta eri mieltä ja ottoveli palkkaa etsivän selvittämään tapausta.

Romaanin päähenkilö Cormoran Strike on hyvin tyypillinen yksityisetsivähahmo: poikkeava ulkomuoto yhdistettynä nerokkuuteen. Hän on koditon, raajarikko, hivenen omituinen, mutta älykäs. Hänen aisaparikseen toimistoon suorastaan pamahtaa sisään Robin Ellacot, tyylikäs ja fiksu nuori nainen, siis Striken täydellinen vastakohta ja niin ikään hyvin tyypillinen dekkarihahmo.

Brittidekkareissa merkittävää osaa näyttelee yleensä miljöö ja sen sosiaaliset suhteet. Niin myös Rowlingilla. Lontoota hän kuvaa antoisasti ja yksityiskohtaisesti. Romaanissa toistuu myös niin usein käytetty suljetun tilan mysteeri. Lula Landryn kuolema tapahtuu hulppeassa asuintalossa, missä on käytetty maltaita valvontakameroihin ja ovimiehiin, mutta siitä huolimatta murhan selvittäminen ei ole helppoa. Julkkispiiritkin ovat romaanissa loppupeleissä kovin pienet ja suljetut.

Nyt kun tiedämme romaanin saavan jatkoa, niin Käen kutsua voidaan tulkita ensimmäisenä osana. Näin se saa anteeksi sen, että tapahtumat eivät aina liiku tiheään tahtiin ja juonenkäänteet ovat väliin verkkaisia. Romaanissa annetaan tilaa myös päähenkilöiden esittelylle ja heidän keskinäisen kanssakäymisensä kuvaukselle, mikä on tärkeää tulevien osien kannalta. Tämän vuoksi romaanin jälkeen tuli tunne siitä, että tuntee jo Striken ja Robinin ja vain odottaa heidän seuraavaa yhteistä seikkailuaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti