lauantai 12. huhtikuuta 2014

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Hanna)





Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Tammi 2000
268 sivua 

Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi jatkaa Finlandia-voittajien sarjaa, jonka aloitin kirjoittamalla Riikka Pelon vaikuttavasta teoksesta Jokapäiväinen elämämme.  Romaani kuvaa eräänlaista todellisuutta, mutta teoksessa vilisee fantastisia elementtejä, kuten peikkoja, jotka nekin ovat osa Sinisalon maailmaa. Realistiset ja fantastiset piirteet kietoutuvat kiehtovin tavoin toisiinsa, ja taitavasti sommiteltu teos on mainio esimerkki paljon puhuttaneesta uuskummasta.

Romaanin päähenkilön Mikaelin tarina alkaa, kun kultakutrinen, enkeliä muistuttava Mikael löytää talonsa pihapiiristä pienen tumman hahmon, jonka silmät hehkuvat punaisina ja olemuksen kruunaa siimahäntä tupsuineen. Mikael vie otuksen kotiinsa ja päättelee pakonomaisesti lähteitä selattuaan, että kyseessä on toden totta peikonpoikanen.

Jouduttuaan emostaan ja kotimetsästään erilleen peikko – jonka Mikael nimeää kuvaavasti Pessiksi – voi silminnähden huonosti. Sen karva on harvaa ja huonokuntoista, eikä sille maistu ruoka. Pessi kuitenkin lumoaa Mikaelin täysin: miehen koko elämä pyörii uuden villilemmikin ympärillä, kun hän selaa teoksia sivu toisensa perään selvittääkseen peikon ruokavalion.

Mikael hyväksikäyttää tajuamattaan miehiä, jotka tekevät kaikkensa päästäkseen Enkelinä tunnetun kultakutrin suosioon, ja saa entiset vastahakoiset ihastuksensa turhautumaan huomionkaipuussaan. Peikkoa ei kuitenkaan ole mahdollista piilotella kauaa, sillä villieläimen elättäminen kerrostalohuoneistossa on kauaskantoisena suunnitelmana tuhoon tuomittu: katastrofi ei ole vältettävissä.

Ainoa, joka aluksi tietää Mikaelin oven taakse kätkeytyvän salaisuuden, on Palomita – naapurin rujon miehen ulkomailta tilaama vaimo, joka kärsii karun miehen käsittelyssä. Palomita auttaa Mikaelia saadessaan Pessin lopulta ruokailemaan, mutta avuttoman naisen hehkuvaposkinen ihastus ja kurjat kotiolot menevät nekin Mikaelilta ohi. Palomitan hahmo korostaa teoksen vanki-teemaa: sekä Palomita että Pessi ovat kerrostalonhuoneistojen vankeja. Herääkin kysymys, onko Mikael yhtään naapurin julmaa ukkoa hellämielisempi lukitessaan Pessin asuntoonsa, vaikka hänen toimensa ovatkin palavan rakkauden innoittamia.

Romaanin selkeä pohjateos on Yrjö Kokon Pessi ja Illusia, joka on tarina pikkupeikko Pessistä ja siipensä menettävästä vaaleakuontaloisesta keijusta Illusiasta. Yhteydet Sinisalon Pessi-peikkoon ja enkelimäiseen Mikaeliin ovat päivänselvät, vaikka Finlandia-voittajassa päinvastoin Pessi onkin se, joka kadottaa kotinsa ja tuo valoa Mikaelin elämään. 

Ennen päivänlaskua ei voi on rakenteeltaan varsin kiinnostava. Teos on tulvillaan lähdemateriaalia sekä fiktiivisistä että todellisista teoksista, jotka luovat peikoista kuvaa niin tarunhohtoisina kuin todellisinakin olentoina. Nämä lähteet rytmittävät kerrontaa omina, juonen sekaan ripoteltuina lukuinaan, jotka ilmavoittavat tekstiä. Näiden lainauksien lisäksi teoksessa vuorottelee monta eri näkökulmaa, ja fiktiivinen, realistinen ja tosipohjainen kuvaus kietoutuvat jännittävästi toisiinsa.

Lisäksi teoksessa on voimakas seksuaalinen pohjavire. Seksuaalisuus ei kuitenkaan ole teoksen teema itsessään, vaan se korostaa luonnon kahtalaista merkitystä: yhtäältä luonto tarkoittaa ulkomaailman ympäristöä ja toisaalta se merkitsee elävien olentojen sisäistä viettimaailmaa. Pessi on villi luontokappale, jota Mikael yrittää elättää  kaupunkiasunnossa yrittäen epätoivoisesti vangita palan luontoa. Vangitsemisen seurauksena Mikaelin omat vietit ja seksuaalisuus riistäytyvät käsistä. Metsä ja ihmisluonto rinnastuvat, sillä molempien kätköissä pilkottaa sekä valoisia sopukoita että pimeitä nurkkia. 

Tekstienvälisyys on se voimavara, jolla Sinisalo pelaa onnistuneesti: lainaukset eivät vähennä teoksen omalakisuutta vaan painottavat sitä. Teoksen moniäänisyys tuo siihen kaikuja, jotka jäisivät kuulumatta, mikäli teos keskittyisi pelkkään Mikaelin tarinaan. Taruista ja muusta kirjallisuudesta kumpuavat tekstikatkelmat, tieteelliset tekstilainat ja Sinisalon oma vahva kerronta yhdistävät Pohjolan myyttisen luonnon ja kaupungistuneen Suomen, ja metsän raikkaan havuinen tuoksu ulottuu lukijan kotisohvallekin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti