Hannimari Heino: Punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa (Elina)

Hannimari Heino: Punaisia vesikasveja lammen pinnalla 

mutta järistys tapahtui meren pohjassa

Ntamo 2009

75 sivua

Pitkästä aikaa tartuin runokirjaan ja luettavaksi pääsi kirjastosta löytynyt Hannimari Heinon esikoiskokoelma vuodelta 2009, jonka nimi ainakin vaikutti hurjan kiehtovalta. Heino on runokokoelmien kirjoittamisen lisäksi toiminut suomentajana ja suomentanut muun muassa italialaista kirjallisuutta. Hänen esikoisrunoissaan näkyykin vahvaa italialaista vaikutusta, vaikkakin suomalaisiin tapoihin ja eleisiin kätkettyinä.

haluamme saada käsityksen vieraista paikoista 

nähdä reunojen liukuvan yhteen

Erityisesti nautin kokoelman ensimmäisestä osasta Suojalasi, joka kätki sisälleen museoita täynnä ihmisiä tutkimassa arvokkaita taide-esineitä ja aarteita, limaisia suojalaseja teosten päällä ja turisteja kameroineen. Runoissa kiteytyivät historia, turismin hieman älytön luonne ja halu nähdä vieraita paikkoja, vaikka oikeastaan lähellä olisi aivan yhtä hyvä olla. Se herätti muistoja matkoilta ja tuttuja tunteita. Löysin helposti itseni ja omat ajatukseni.

mobilen heilautat käyntiin, ja heti alkaa käsi 

tavoitella tunnustaa ainetta aamusta iltaan

Toinen osa Mobile käsittelee lapsuutta ja kasvamista sekä kasvamisen alituista liikettä. Kun Mobile liikkuu enemmänkin ajassa niin seuraava osa Teltta liikkuu paikassa. Neljäs osa Iho ja viides osa Säie palauttavat lukijan taas italialaisiin tunnelmiin. Tuntuu, että koko ajan runojen maailmassa on kuitenkin liikuttu lähemmäs ihmistä, lähemmäs ihoa ja säie on pienin osanen mihin päästään. Aloitetaan ensin suojalasin takaa ja päädytään pienimpiin hiukkasiin.

Runoja lukiessani haluan aina uppoutua ja tuntea tuttuutta, mutta saada myös jotain uutta ja ajatella asioita eri tavoin, uudesta näkökulmasta. Tämä runokokoelma onnistui näissä asioissa. Kieleltään kokoelma oli vaihteleva, mutta Heinon käyttämä kieli on myös tietyllä tapaa helppolukuista. Aihepiirit saivat silti miettimään asioita, niin olemista kuin liikettä eteenpäin. Kaikkiaan Heinon runot olivat juuri sellaisia, joita mieluiten luen. En kuitenkaan erityisemmin pidä runojen analysoimisesta, senpä takia taidan analyysien sijaan lukea vain tämän kokoelman uudelleen hitaasti ja tunnelmoiden. Teos osallistuu myös vuoden kirjahaasteeseemme, mihinpä muuhun kohtaan kuin 36. runokirja.