Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Elina)

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Gummerus 2007 (1961)

411 sivua

Suom. Maija Westerlund

Alkuteos: To Kill a Mockingbird. 1960.

Harper Leen klassikkoteos on roikkunut yöpöytäni reunalla vuosia. Huomasin painoksen olevan vuodelta 2007, joten todennäköisesti siitä asti. En ollut kuitenkaan edes avannut kirjaa, koska aina joku muu on kiilannut eteen. Nyt oli jo aivan korkea aika lukea tämä teos! Tartuin Leen romaaniin, sillä kuukausi sitten tuli tieto, jonka mukaan Lee julkaisee tänä vuonna toisen teoksen, jossa on sama päähenkilö. Tämä taas on iso uutinen, sillä Kuin surmaisi satakielen on ainoa häneltä julkaistu teos.

Mitä itse kirjaan tulee - nautin sen lukemisesta suuresti! Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle Maycombin kylään Alabamassa. Päähenkilönä on kahdeksanvuotias tyttö Scout (Jean Louise), joka asuu kylässä isoveljensä Jemin ja asianajaja-isänsä Atticuksen kanssa. Romaani kuvaa pitkälti Scoutin ja Jemin lapsuudenpäiviä ja aurinkoisia kesiä, jolloin kylään saapuu kesänviettoon myös heidän ystävänsä Dill. Heidän mielestään on kihelmöivän jännittävää yrittää nähdä edes vilaukselta naapurissa asuva vanha herra Boo Radley, joka ei ikinä tule talostaan ulos.

Scoutin ja Jemin maailmankuva kuitenkin järkkyy kun heidän isänsä Atticus saa puolustettavakseen Tom Robinsonin, nuoren mustan miehen, jonka väitetään raiskanneen valkoisen naisen. Pitkä oikeudenkäynti paljastaa Maycombissa piilevät ennakkoluulot ja vihan mustia kohtaan. Scout on liian nuori ymmärtämään kaikkea, mutta epäoikeudenmukaisuuden hänkin huomaa. Satakieltä ei Atticuksen mukaan saisi tappaa ja onhan tuo oikeudenkäynti Scoutinkin mielestä aivan yhtä kamalaa kuin satakielen surmaaminen.

Teoksen teemat ovat vahvat ja puhuttelevat sekä ennen kaikkea ajattomat. Tuntuu, että romaani olisi hyvin voitu kirjoittaa 2000-luvulla, niin ajankohtaisia teemoja se käsittelee. Teksti on elävää ja vie lukijan suoraan Alabaman kesäpäivien kuumuuteen ja lapsuuden nostalgiaan. Talvilomallakin luettuna saattoi melkein tuntea ympäröivän kuumuuden ja lapsuuden huolettoman vapauden sekä ensimmäiset jännittävät koulupäivät tai kotimatkat kävellen. Kasvutarinana romaani onkin myös verraton. En voi muuta kuin a) ihmetellä miksi annoinkaan tämän mahtavan romaanin lojua niin pitkään lukematta, b) suositella lämpimästi muillekin ja c) jäädä odottamaan Harper Leen toista romaania.