lauantai 30. joulukuuta 2017

Markus Zusak: Kirjavaras (Hanna)



Markus Zusak: Kirjavaras
Otava 2008
Suom. Pirkko Biström
558 sivua
Alkuteos: The Book Thief. 2005


Kirjavaras oli hyvin erilainen kuin mitä odotin, sillä en ollut lukenut kirjasta aiemmin juurikaan enkä nähnyt siihen perustuvaa elokuvaa. Siitä huolimatta pidin kirjasta: se oli haikea ja käsitteli vaikeaa aihetta etäältä ja kiinnostavasta näkökulmasta.

Kirjavaras sijoittuu nimittäin natsi-Saksaan, jossa nuori tyttö Liesel joutuu eroon äidistään tämän viedessä hänet Münchenin lähettyville ottoperheeseen. Matkalla Liesel menettää nuoremman veljensä. 

Ottoperhe ei ole erityisen varakas: ottoäiti on kovasanainen mutta tomera nainen, ja ottoisä on puolestaan sympaattinen hanuristi. Liesel tutustuu myös naapurinpoika Rudyyn, joka läpi vuosien kärttää Lieseliltä pusua – sitä kuitenkaan saamatta ennen kuin on liian myöhäistä.

Romaanin nimen mukaisesti Liesel on kirjavaras. Hän varastaa ensimmäisen kirjansa matkalla Müncheniin hautausmaalta, kun he hautaavat hänen veljensä. Liesel ei kuitenkaan osaa lukea, ennen kuin ottoisä opettaa häntä lukemaan yön pikkutunteina painajaisten jälkeen. Seuraavan kirjansa Liesel varastaa natsien kirjaroviosta, jossa poltetaan kaikki natsivastaiset, kommunistiset ja juutalaismyönteiset teokset. Tutustuttuaan pyykkärin hommissa pormestarin rouvaan Liesel käy myös ”salaa” varastamassa tämän kirjastosta kirjan jos toisenkin.

Opittuaan lukemaan ja kasvaessaan Liesel lukee kirjoja toisen maailmansodan aikana pommisuojassa rauhoittaen siten muita. Hän saa kirjoja myös lahjaksi, joten kaikki kirjat eivät ole hänen näpistämiään. Kirjavarkaudet eivät kuitenkaan ole Lieselin ainoa eivätkä suurin salaisuus. Perheen kellarissa majailee nimittäin juutalainen, jonka isä oli Lieselin ottoisän sotatoveri. Olosuhteiden pakosta perheen on katsottava sivusta epäoikeudenmukaisuutta, joka natsi-Saksassa on vallalla, vaikka jokaisen heistä on vaikea sietää sitä. Taistellen ajan kauheuksia vastaan he piilottelevat kellarissa Maxia, jonka kanssa Liesel ystävystyy ja kasvaa, kunnes Maxin ei ole enää turvallista olla piilossa. Lisäksi toinen maailmansota vaatii myös kirjavarkaalta veronsa.

Kirjavaras on koskettava romaani sanojen mahdista, kirjoista ja ystävyydestä. Lieselillä on kyky lumota muut kirjoillaan, ja esimerkiksi pommisuojassa hän kirjojen ja sanojen avulla tuo muille rauhan. Ennen kaikkea sanat ovat kuitenkin saaneet kaiken pahan natsi-Saksassa aikaan: kaikki sai alkunsa sanoista. Siinä, missä sanoilla on mahti saada aikaan paljon pahaa, niillä on mahti myös parantaa ja lisätä hyvää ihmisten elämään. Liesel kuvailee sanojen avulla Maxille ulkomaailmaa, joka on häneltä pitkän aikaa suljettu, ja nuo kuvaukset ovat nuoren miehen henkireikä.

Kuten sanoin, toinen maailmansota vaatii Lieseliltä veronsa. Ystävyyksiä loppuu mutta niitä myös jatkuu kenties odottamattomin tavoin. Romaanissa kuvataankin erityisen koskettavasti ihmisten välisiä ihmissuhteita: esimerkiksi Lieselin suhde ottoisäänsä tuntuu miltei riipaisevan todelliselta.

Romaanin kiinnostavin piirre oli se, että kertoja ei suinkaan ole Liesel itse vaan Kuolema. Jokaisen osan alussa Kuolema kertaa maailman tapahtumia ja sodan raskautta jopa hänelle itselleen – sekä Lieselin elämänvaiheita, sillä Lieselin ja Kuoleman polut risteävät aika ajoin Lieselin pikkuveljen kuolemasta saakka. Pakko kyllä myöntää, että minulta vei tovin tottua tähän kerrontatyyliin, sillä Kuolemalla on romaanissa tapana myös tehdä listoja, toteamuksia ja tiivistyksiä, jotka tunnistaa lihavoidusta tekstityylistä. Tämä kaikki vaati totuttelua, enkä ensin pitänyt tästä kerrontekniikasta lainkaan, mutta lopulta aloin ymmärtää sitä ja jopa pitää siitä.

Kuoleman avulla romaanin rankkoja tapahtumia myös etäännytetään – kuten myös sillä, että päähenkilö on nuori tyttö. Holokaustin kauheuksia ei siis kuvata täydessä painossaan, mikä tekee Kirjavarkaasta hyvää luettavaa myös nuorisolle. Varttunut, sivistynyt ja hyvän mielikuvituksen omaava lukija tunnistaa kyllä tilanteet ja kauheudet rivien välistä. Itse puolestani kävin viimekesäisellä Münchenin reissullani Dachaun keskitysleirillä, johon romaanissa viitataan useamman kerran ja joka oli yksi reissun vaikuttavimmista kohteista, joten Kirjavaras onnistui sikälikin liikuttamaan.

Lukuhaasteessa sijoitan Kirjavarkaan kohtiin 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja sekä 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta, sillä kaikessa karmeudessaan romaanin sanojen mahti pyörii nimenomaan politiikan ja uskonnon ympärillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti