Sini Helminen: Kaarnan kätkössä. Väkiveriset osa 1
Myllylahti 2017
220 sivua
Jos lukee
blogiamme ja tietää mitään kirjamieltymyksistäni, on kenties voinut aavistaa,
että luen Kaarnan kätköissä ennen
pitkää – ja pidän siitä. Lasten- ja nuortenkirjallisuushan kiinnostaa minua, ja
tämän teoksen fantasia- ja luontoaihe iskee omaan lukusuoneeni.
Teoksen
päähenkilö on juuri ylioppilaaksi valmistumaisillaan oleva Pinja, jonka
kirjoitukset menevät kuitenkin koulumenestykseen nähden penkin alle. Pinja saa
nimittäin tietää, että hänen poikaystävänsä ja paras ystävänsä ovat pettäneet
hänet ja alkaneet seurustella keskenään. Samalla Pinjan lääkishaaveet valuvat
hukkaan, kun mikään ei tahdo kiinnostaa.
Asiaa ei auta,
että Pinja alkaa nähdä lapsuudesta tuttua, muille näkymätöntä ystäväänsä Tuuliaa,
joka kertoo kuuluvansa sinipiikojen sukuun ja Pinjankin olevan metsän kansaa.
Itsekseen puheleva Pinja saa äidin huolestumaan ja pistämään tytön kesätöihin,
mikä kuitenkin sotkee asioita entisestään. Pinja nimittäin tapaa
punkkarihenkisen ja pihkalta huumaavasti tuoksuvan Virven, jonka katseessa on
pilke ja joka lausuu Pinjalle kauniita, lohduttavia sanoja.
Tunteet ovat
molemminpuolisia, mutta Pinja kauhistuu Virven paljastaessa hänelle selkänsä,
joka kasvaa kaarnaa. Näky muistuttaa Pinjaa hänen omasta arpeutuneesta
selästään, josta on leikattu epämuodostumat pois hänen lapsuudessana. Voisiko
hän sittenkin olla metsänneito Virven tapaan... mutta miten hän voi saada
enemmän selville loukattuaan Virveä, joka kummasti muistuttaa Pinjan isoäitiä. Entä
miten selvittää oman menneisyyden salaisuus, kun äiti lähettää hänet
isovanhempien luokse Hollolaan? Ovi metsään, Tapiolan maille, on kuitenkin
lähempänä kuin Pinja aavistaakaan.
Temaattisesti Kaarnan kätköissä ei juuri eroa muista
nuorten fantasiakirjoista. Vastoinkäymisten ja kuulumattomuuden sekä
erilaisuuden tunteiden kautta nuori etsii itseään, kunnes syy hänen
erilaisuudelleen paljastuu: hän ei olekaan täysin tästä tuntemastamme
maailmasta. Seksuaalinen hämmennys on myös nykyään lisääntynyt teema
nuortenkirjoissa: Pinja nimittäin rakastuu toiseen tyttöön, mutta tuntee myös hallitsematonta
vetoa nahkatakkiseen Marrakseen, joka lumoaa hänet kertaheitolla.
Marraksen
rooli on kuitenkin romaanissa hämmentävä. Kuten arvata saattaa, vaarallisine
olemuksineen hänen roolinsa ei jää pelkän kilpakosijan tasolle, mutta hänen
roolinsa on Väkiveriset-sarjan ensimmäisessä osassa ainakin hyvin pieni –
varsinkin siihen nähden, että hän pääsee jopa takakansitekstiin saakka.
Muuten Kaarnan kätkössä on varsin hyvin
jäsennetty. Sen ihmiskuvaus on murrosikäisille juuri sopivaa, ja sanasto on
rikasta ja oikealla tavalla humoristista genreensä nähden. Dialogista ei jää
vaivaannuttava eikä myötähäpeää herättävä fiilis. Huomaa, että kirjailija on
perehtynyt nuortenkirjallisuuteen ja kirjallisen teoksen kuljettamiseen. Lisäksi
Helminen on hyvin perillä suomalaisesta mytologiasta, jota hän punoo taitavasti
nykypäivään.
Luvut on
nimetty tunnetuin latinankielisin lausein, mistä minulla on kahtalainen
mielipide. Syy latinaan piilee Pinjan lääkishaaveissa, mutta koska
lääkishaaveet ovat vain pienessä sivuosassa, on häiritsevää, että
latinankieliset lauseet tuodan keskelle teosta, joka ammentaa suomalaisesta
mytologiasta. Toisaalta on hauskaa, että nuorille lukijoille esitellään näitä
lauseita, sillä itsekin etsin tuntemattomat lauseet heti kännykällä – kunnes liian
myöhään huomasin, että niiden suomennokset löytyivät kirjan takaosasta.
Osittain teos
ja hahmot jäävät kuitenkin etäisiksi, mikä johtunee romaanin kohderyhmän
ikähaarukasta ja lyhyestä sivumäärästä. Kaiken kaikkiaan romaani vetää mukaansa,
kieli ja kerronta soljuu sekä luontoaihe lumoaa: jopa itse haluaisin voida
muuttua metsänneidoksi.
Lukuhaasteessa
sijoitan Kaarnan kätköissä kohtaan
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, sillä marraskuussa se oli
Töölön kirjastossa 15-vuotiaan TET-harjoittelijan
suosituksesta esillä (ja hän kuuluu kohderyhmän ytimeen). Sitä paitsi: onhan
kirjailija itsekin kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari.
Kommentit
Lähetä kommentti