Liane Moriartyn uusin suomennos Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on ihan mukavaa luettavaa, kun kaipaa viihdekirjallisuutta, vaikka se ei valitettavasti ylläkään Moriartyn parhaiden joukkoon.
Luin vuonna 2017 suunnilleen puolessa vuodessa kaikki edelliset neljä suomennettua Liane Moriartyn romaania. Hetkessä tuosta australialaiskirjailijasta tuli yksi suosikeistani. Nyt tartuinkin innolla joululahjaksi saamaani uutuuteen Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, joka oli monilta osin mielenkiintoinen, mutta ei mielestäni yltänyt aiempien romaanien tasolle. Romaanin alkuasetelma oli kyllä kutkuttava, mutta luin romaania lopulta lähes kolme kuukautta, kun väliin kiilasi esimerkiksi Potter-sarja. Yhtäjaksoisemmin luettuna tämäkin romaani olisi varmasti ollut parempi.
Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kertoo terveyshotellista ja sen yhdeksästä vieraasta, jotka eivät tunne toisiaan tullessaan paikalle. Hotellin kymmenen päivän ohjelmaan kuuluu, että vieraiden tavarat tarkistetaan ja puhelimet kerätään pois, hiljennytään meditoimaan, katsellaan tähtiä öisin, harrastetaan liikuntaa ja juodaan vihersmoothieita. Hotellin omistaja Maša on karismaattinen ja mystinen johtaja, joka on kokenut kuolemanrajakokemuksen edellisessä työssään suuren yhtiön johtoportaassa ja perustanut sen jälkeen hyvinvointihotellin, jossa noudatetaan hänen tarkkoja ohjeitaan. Mašan hahmo on kai tarkoituksellisesti hieman salaperäinen, ja hänestä annetaan hiljalleen lisää tietoja, mutta lopulta hän jää kuitenkin tavoittamattomaksi enkä ainakaan oikein saanut hänestä otetta ja ymmärrystä, vaikka hänen traagista menneisyyttä keritäänkin pikkuhiljaa auki ja annetaan siten kuin selitys hänen käytökselleen.
Hotellin vieraita ja heidän sinne tulonsa syitä kuvaillaan vuorotellen kerronnan näkökulman vaihdellessa henkilöhahmosta toiseen. Alkuun pidin siitä, että näkökulma vaihtui tiuhaan, sillä se piti mielenkiintoa mukavasti yllä, kun hahmojen henkilöhistoriaa kerrottiin hiljalleen auki. Toisaalta tuo kerrontaratkaisu oli lopulta myös romaanin kompastuskivi, kun jatkuvasti vaihtuva näkökulma alkoi ärsyttää ja kyllästyttää eikä yhteenkään hahmoon päässyt kunnolla sisälle, kun hypittiin henkilöstä toiseen. Kaikilla henkilöhahmoilla oli tarinassa omat ongelmansa elämässä ja monien tausta hotellin johtajan tapaan aika traaginen ja rankkakin, mutta jotenkin kaikki hahmot jäivät silti etäisiksi, koska heitä oli niin monta. Vieraiden joukkoon mahtuvat kirjailija Frances, nuori aviopari Jessica ja Ben, itseään moittiva eronnut kotiäiti Carmel, kolmihenkinen surumielinen perhe Heather, Napoleon ja Zoe, avioerojuristi Lars sekä entinen urheilijatähti Tony. Lisäksi tapahtumia kuvataan myös hotellinjohtajan Mašan ja hänen avustajiensa Yaon ja Delilahin näkökulmista.
Mielenkiintoisimmaksi hahmoksi taisi nousta lopulta Frances, yksi eniten sivutilaa saaneista hahmoista. Francis on kirjailija, joka on saanut pakit sekä uudelta kustannustoimittajaltaan että netti-ihastukseltaan, joista jälkimmäinen on huijannut häntä röyhkeällä tavalla. Frances tuntee olevansa murtunut ja toivoo hotellin terveysohjelman jälkeen olevansa kuin uusi ihminen. Hän tuntee olonsa edelleen huijatuksi eikä voi ymmärtää, miksi on rakastunut netissä ihmiseen, jota ei tunne ja alkanut elätellä haaveita ja unelmia, joita ei tiennyt hänellä olevankaan. Hän on alkanut kyseenalaistaa elämässään tekemiään päätöksiä.
Romaani on siinä mielessä taattua Moriartya, että se kyllä koukuttaa ja saa lukijansa heti miettimään, mitä tähän on haudattuna ja ovatko asiat oikeastaan ihan siltä miltä ne näyttävät. Onko tuo terveyskylpylä oikeasti ihan vain terveyskylpylä vai onko Mašalla mielessään jotain muuta vieraidensa varalle, jotain mistä emme vielä tiedä. Moriartymainen koukku on kyllä tarjolla, mutta se tuli jotensakin turhan myöhään romaanissa. Odotin tältä romaanilta valitettavasti vähän enemmän, mitä se lopulta tarjosi. Ei se silti mitenkään huono teos ollut, mutta ei erityisesti jäänyt mieleenkään. Toivottavasti Moriartyn lokakuussa ilmestyvä suomennos Sulje silmäsi ja laske kymmeneen on taas tuttua laatua.
Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kertoo terveyshotellista ja sen yhdeksästä vieraasta, jotka eivät tunne toisiaan tullessaan paikalle. Hotellin kymmenen päivän ohjelmaan kuuluu, että vieraiden tavarat tarkistetaan ja puhelimet kerätään pois, hiljennytään meditoimaan, katsellaan tähtiä öisin, harrastetaan liikuntaa ja juodaan vihersmoothieita. Hotellin omistaja Maša on karismaattinen ja mystinen johtaja, joka on kokenut kuolemanrajakokemuksen edellisessä työssään suuren yhtiön johtoportaassa ja perustanut sen jälkeen hyvinvointihotellin, jossa noudatetaan hänen tarkkoja ohjeitaan. Mašan hahmo on kai tarkoituksellisesti hieman salaperäinen, ja hänestä annetaan hiljalleen lisää tietoja, mutta lopulta hän jää kuitenkin tavoittamattomaksi enkä ainakaan oikein saanut hänestä otetta ja ymmärrystä, vaikka hänen traagista menneisyyttä keritäänkin pikkuhiljaa auki ja annetaan siten kuin selitys hänen käytökselleen.
Hotellin vieraita ja heidän sinne tulonsa syitä kuvaillaan vuorotellen kerronnan näkökulman vaihdellessa henkilöhahmosta toiseen. Alkuun pidin siitä, että näkökulma vaihtui tiuhaan, sillä se piti mielenkiintoa mukavasti yllä, kun hahmojen henkilöhistoriaa kerrottiin hiljalleen auki. Toisaalta tuo kerrontaratkaisu oli lopulta myös romaanin kompastuskivi, kun jatkuvasti vaihtuva näkökulma alkoi ärsyttää ja kyllästyttää eikä yhteenkään hahmoon päässyt kunnolla sisälle, kun hypittiin henkilöstä toiseen. Kaikilla henkilöhahmoilla oli tarinassa omat ongelmansa elämässä ja monien tausta hotellin johtajan tapaan aika traaginen ja rankkakin, mutta jotenkin kaikki hahmot jäivät silti etäisiksi, koska heitä oli niin monta. Vieraiden joukkoon mahtuvat kirjailija Frances, nuori aviopari Jessica ja Ben, itseään moittiva eronnut kotiäiti Carmel, kolmihenkinen surumielinen perhe Heather, Napoleon ja Zoe, avioerojuristi Lars sekä entinen urheilijatähti Tony. Lisäksi tapahtumia kuvataan myös hotellinjohtajan Mašan ja hänen avustajiensa Yaon ja Delilahin näkökulmista.
Mielenkiintoisimmaksi hahmoksi taisi nousta lopulta Frances, yksi eniten sivutilaa saaneista hahmoista. Francis on kirjailija, joka on saanut pakit sekä uudelta kustannustoimittajaltaan että netti-ihastukseltaan, joista jälkimmäinen on huijannut häntä röyhkeällä tavalla. Frances tuntee olevansa murtunut ja toivoo hotellin terveysohjelman jälkeen olevansa kuin uusi ihminen. Hän tuntee olonsa edelleen huijatuksi eikä voi ymmärtää, miksi on rakastunut netissä ihmiseen, jota ei tunne ja alkanut elätellä haaveita ja unelmia, joita ei tiennyt hänellä olevankaan. Hän on alkanut kyseenalaistaa elämässään tekemiään päätöksiä.
Romaani on siinä mielessä taattua Moriartya, että se kyllä koukuttaa ja saa lukijansa heti miettimään, mitä tähän on haudattuna ja ovatko asiat oikeastaan ihan siltä miltä ne näyttävät. Onko tuo terveyskylpylä oikeasti ihan vain terveyskylpylä vai onko Mašalla mielessään jotain muuta vieraidensa varalle, jotain mistä emme vielä tiedä. Moriartymainen koukku on kyllä tarjolla, mutta se tuli jotensakin turhan myöhään romaanissa. Odotin tältä romaanilta valitettavasti vähän enemmän, mitä se lopulta tarjosi. Ei se silti mitenkään huono teos ollut, mutta ei erityisesti jäänyt mieleenkään. Toivottavasti Moriartyn lokakuussa ilmestyvä suomennos Sulje silmäsi ja laske kymmeneen on taas tuttua laatua.
Helmetin lukuhaasteessa romaani sopii kohtiin 4. kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, 7. kirjassa rikotaan lakia, 9. kirjassa kohdataan pelkoja ja 18. sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja.
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. WSOY 2019. 455 sivua. Suomentanut: Helene Bützow. Alkuteos: Nine Perfect Strangers. 2018.
Kommentit
Lähetä kommentti