Siirry pääsisältöön

Matthew Walker: Miksi nukumme

Matthew Walkerin Miksi nukumme on melkoinen tietopaketti unesta ja nukkumisesta historiallisesti sekä nyky-yhteiskunnassa. Sitä oli ihan viihdyttävää kuunnella (kuuntelin kirjan äänikirjana) ja mukana oli kiinnostavaa nippelitietoa, mutta en pitänyt Walkerin hieman saarnaavasta tyylistä. En myöskään taida olla kirjan kohderyhmää, sillä tiivistykset monista unen hyödyistä olivat minulla jo tiedossa eikä minua todellakaan tarvinnut vakuuttaa unen tärkeydestä. En nimittäin kuulu niihin ihmisiin, jotka pihistävät unesta – ainakaan paljoa – sillä tunnen univajeen vaikutukset joo alle seitsemän tunnin unien jälkeen ihan selvästi.

Walker on unitutkimuksen professori ja ansioitunut sellainen, joten kaikki mitä hän teoksessa kuvaa on varmasti täyttä asiaa. Walker kuvaa kiinnostavasti sitä, miten ihminen on aikanaan nukkunut (ennen teollistumista), millaisista jaksoista nukkuminen rakentuu, mitä hyötyä näistä vaiheista on, miten ihmisen nukkumistavat muuttuvat iän karttuessa sekä mitä yhteiskunnallisia haittoja kroonisesta (ja nykyisin kovin yleisestä) univajeesta syntyy.

Kiinnostavinta omasta mielestäni on Walkerin kuvaus unen eri vaiheista ja niiden hyödyistä: syvän unen vaiheessa (non-rem-uni), ihminen on sananmukaisesti syvässä unessa. Tuon vaiheen aikana aivot järjestelevät päivän aikana saatua tietoa, siirtävät sitä pysyvämpään muistiin ja puhdistavat kuonaa sekä vanhaksi jäänyttä informaatiota. Unien näkemisen vaiheessa (rem-uni) ihminen yhdistelee oppimiaan asioita hänen jo ennestään tietämiinsä asioihin luovilla tavoilla. Tämä on tärkeä vaihe esimerkiksi luovuudelle. Syvää unta nukutaan enemmän unen alkuvaiheessa ja rem-unia nähdään enemmän loppuvaiheessa. Kummastakin vaiheesta pihistäminen on yhtä haitallista mutta eri tavalla.

Ihmisen uni ja väsynyt olo iltaisin johtuvat useasta tekijästä: melatoniin erityksestä, unipaineesta (adenosiini) jota syntyy heräämisestä alkaen seuraavaan nukkumiseen saakka sekä ihmisen vuorikausirytmistä (sirkadiaanirytmistä) joka voi vaihdella hieman yksilöittäin. Walker kuvaa myös tutkitun, että ihmisille ominaista on nukkua yö yhtäjaksoisesti sekä iltapäivällä nokoset: nyky-yhteiskunta ajaa meitä toiseen suuntaan. Ihmisen sirkadiaanirytmi muuttuu myös iän myötä siten, että vanhempana unta saa vähemmän vaikka sitä tarvitsee yhtä lailla.

Walker kuvaa varsin dramaattisesti erilaisin erimerkein, millaista haittaa univajeesta on ihmiselle sekä sitä kautta koko yhteiskunnalle. Esimerkiksi koulun alkaminen pitäisi ajoittaa nuorten sirkadiaanirytmiin sopivaksi, eikä työpaikoilla pitäisi hyväksyä sitä yleistä käytäntöä, että ihmiset tekevät yömyöhään töitä eivätkä saa palauduttua vapaa-ajallaan – saatikka saa unta riittävästi. Nyky-yhteiskunnassa nukkumista pidetään Walkerin mukaan heikkoutena, vaikka unella on tutkitusti tärkeitä, jopa elintärkeitä, tehtäviä. Riittävä uni itse asiassa tekee työntekijöistä tehokkaampia sekä laadukkaampia. Näiden tutkimusten pohjalta Walker tarjoaa yhteiskunnalle ehdotuksia, miten asennetta ja toimintatapojamme voisi muuttaa siten, että kaikki hyötyvät.

Kirjasta huomaa, että sen kohdeyleisönä on Yhdysvallat, sillä moni Walkerin kuvaama toimintatapa – esimerkiksi koulun alkaminen seitsemältä ja töiden tekeminen keskiyöhön – on onneksi mielestäni harvinainen Suomessa. Myönnettäköön tosin, että tiedän kyllä itsekin ihmisiä, jotka pihistävät yöunestaan töiden takia – sekä ulkomailla että Suomessa. Tämä ei kuitenkaan onneksi ole (ainakaan vielä) oletus, vaan Suomessa on mielestäni ymmärretty nukkumisen ja palautumisen merkitys henkilön työteholle: töiden ääressä käytetty aika ei vastaa tehokasta työtä.

Vaikka Miksi nukumme oli ihan kiinnostava lukukokemus, en olisi tullut valinneeksi sitä itse. Luin sen lukupiiriä varten, mihin en sitten lopulta päässytkään itse osallistumaan (kohtalon ivaa). Kuten sanottua, en itse ole kirjan kohdeyleisöä, sillä unen merkitys on ollut minulle selviö aina eivätkä unen vaiheetkaan tai paremman unen vinkit olleet minulle tuntemattomia. On kuitenkin hienoa, jos moni on kokenut kirjan tarjoavan heille hyödyllistä tietoa, ja olihan siinä kiinnostavia kohtia ja tutkimuksia.

Kirja onkin ollut suosittu ja kansainvälinen bestseller, minkä tavallaan ymmärrän mutta tavallaan en. En nimittäin itse pidä Walkerin tyylistä. Hän on eittämättä fiksu mies, joka tietää alastaan paljon ja siteeraa tutkimuksia tämän tästä. Uni on myös ehdottoman tärkeää, mutta Walkerin tyyli siteerata tutkimuksia on suoraviivainen ja liioitteleva. Hän saarnaa unen tärkeyttä niin ylenpalttiseen ja (ajoittain) varauksettomaan sävyyn, että oma tutkijaluonteeni kavahtaa. Korostan yhä, etten kiellä tutkimusten olemassaoloa ja tuloksia, mutta Walkerin saarnaavan opettavainen tyyli kertoa niistä ei ole minulle se vakuuttavin tapa kuvata asioita. Toisaalta liioittelu saattaa olla ainoa tapa saada yhteiskuntaan edes jotain muutosta.

Tutkimusten paljouden vuoksi Walkerin kirja ei sovi kuunneltavasti äänikirjana, mikä saattaa olla pääsyy omaan satunnaiseen ärsytykseeni. Hormonien, välittäjäaineiden ja aivojen osien nimet lentelevät sinne tänne, joten jos vaikka kokkasin, jouduin monta kertaa kelaamaan taakse ja kuuntelemaan toiseen kertaan, mistä Walker kertookaan. En siis missään nimessä suosittele kuuntelemaan tätä äänikirjana, jos haluaa sisäistää asiasta jotain.

Lukuhaasteessa sijoitan Miksi nukumme kohtaan 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja (Walker on professori). Lisäksi se sopisi tavallaan kohtaan 33. Kirjassa opetetaan jokin taito (parempi uni).

Matthew Walker: Miksi nukumme. Tammi 2019. 315 sivua / 15h 1min (äänikirja). Lukija: Timo Välisaari. Suom. Heikki Eskelinen. Alkuteos: Why We Sleep (2017).

Kommentit