Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-lukupiiri on Himoshoppaaja korjaa potin -romaanin myötä tullut nyt myös päätökseensä. (Ainakin siis marraskuuhun asti, jolloin Himoshoppaajan joulu ilmestyy, ja täytyypä sekin ehkä lukea suomennoksena.) Edellinen osa Himoshoppaaja tähtien tiellä ei mielestäni ollut sarjan parhaita, mutta kuten muistelinkin niin Himoshoppaaja korjaa potin oli hieman parempaa luettavaa. Olen lukenut romaanin englanniksi sen ilmestyessä ja kirjoittanut siitä tuolloin blogiin.
Sarjan edellinen osa jäi kutkuttavaan kohtaan, jossa Beckyn isä Graham ja hänen ystävänsä Suzen aviomies Tarquin ovat kadonneet jäljettömiin. Nyt Becky lähteekin pelastusretkelle matkailuautolla mukanaan miehensä Luke, äitinsä Jane, tämän ystävätär Janice, Suze ja entinen vihollisensa Alicia. Heidän ensimmäisenä kohteenaan on Las Vegas, uhkapelien luvattu kaupunki, missä porukan apuun rientää myös Beckyn muotisuunnittelijaystävä Danny sekä hänen anoppinsa Eleanor. Las Vegasista matka jatkuu vielä Arizonaan suurille maalaismarkkinoille.
Los Angelesista poistuminen tekee romaanille hyvää, matkailuautossa on humoristinen tunnelma, joka syntyy pääosin Beckyn itsensä sekä hänen äitinsä ja Janicen hölmöilyistä. Beckyllä kuitenkin riittää tässäkin osassa sumplittavaa – hän kokee olevansa syyllinen siihen, että hänen isänsä ja Tarquin ovat kadonneet ja välit Suzeen ovat rikkoutuneet. Hän ei suostu suomaan itselleen edes shoppailun piristävää vaikutusta. Las Vegasissa juonenkäänteisiin kuuluu mm. voittoputki kasinolla, mutta pelaaminen ei ole Beckyä varten. Edellisessä osassa ärsytti pitkälti Beckyn käytös hänen läheisiään kohtaan, mutta tässä osassa hän tuntuu olevan sentään edes vähän katuvainen hölmön käytöksensä osalta.
Kun huumori ei kumpua Beckyn kontrolloimattomasta shoppailusta, niin sitä ei oikein saada revittyä irti muualtakaan. Lisäksi Graham ja Tarquin käyttäytyvät mielestäni turhan salailevasti, Alicia on putkahtanut takaisin kuvioihin jostain takavasemmalta, ja koko juonikuvio on kovin epäuskottava. Lopun Ocean's Eleven -lavastus on kyllä ihan huvittava, mutta hieman korni. Jos ei muuta, niin ainakin saadaan selvitettyä edellisen osan riippumaan jääneet johtolangat. Silti tässäkin osassa on kuitenkin vielä kaikuja edellisestä – siitä, että romaanisarjassa on jo aika monta osaa eikä samaa hauskaa kirjaa voi kirjoittaa aina uudelleen.
Viimeisimmissä osissa myös Beckyn ja Suzen lapset on monesti vähän lakaistu maton alle silloin, kun heitä ei juonen kannalta tarvita. Nyt esimerkiksi Suzen lapset ovat jääneet Los Angelesiin lastenhoitajan kanssa eikä heihin enää sen jälkeen romaanissa viitata. Beckyn tytär Minnie on matkalla mukana, mutta hänet mainitaan usein vain sivulauseessa – kuin muistutuksena, että lapsikin oli muuten mukana. Minnie pääsee loistamaan oikeastaan vain Tucksonin maalaismarkkinoilla, missä hän pääsee ratsastamaan lampaalla.
Jos jotain hyvää, on tämä osa tosiaan mielestäni kuitenkin monilta osin parempi kuin edellinen, ja Beckyn käytös tuntuu huomattavasti kypsemmältä ja ymmärrettävämmältä. Lisäksi Himoshoppaajat ovat, kuten olen jo aiemminkin sanonut, todella nopealukuisia ja auttavatkin siten yleensä lukujumin poistoon varsin hyvin. Tämäkin tuli luettua loppuun ihan parissa päivässä. Jouluintoilijana odotan myös jo innolla, että pääsen tarttumaan joulun alla Himoshoppaajan jouluun, koska jos muistan oikein niin se oli kyllä paljon näitä kahta edeltäjäänsä hauskempi!
Helmet-lukuhaasteessa romaani sopii mm. kohtiin: 7. kirjassa on kaveriporukka, 14. kirja on osa kirjasarjaa, 19. kirjassa leikitään ja 47.–48. kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta, johon sijoitan romaanin edeltäjänsä kanssa.
Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin. Wsoy 2016. 337 sivua. Suomentanut: Kaisa Kattelus. Alkuteos: Shopaholic to the Rescue. 2015.
Kommentit
Lähetä kommentti