maanantai 9. kesäkuuta 2014

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Elina)


Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Tammi 2000
268 sivua

Sain Hannalta lainaan Sinisalon romaanin Ennen päivänlaskua ei voi ja Hannan arvion kyseisestä teoksesta voi lukea täältä. Parina helteisenä päivänä ehdin istua parvekkeella nauttimassa auringosta, jääkahvista ja romaanista, jonka luki suorastaan hetkessä.

Kuten Hanna jo omassa tekstissään kirjoitti, on Sinisalon Finlandia-palkittu teos yhdistelmä reaalimaailmaa ja fantasiaa. Siinä tuodaan tavallisen tamperelaisen kerrostaloyhtiön pihalle taruihin ja satuihin perinteisesti yhdistetty peikko, jonka kerrostalossa asuva Mikael eräänä iltana löytää ja vie kotiinsa. Tässä sadussa Mikael on kultakutrinen elovenapoika ja peikko taas Yrjö Kokon Pessistä ja Illusiasta nimensä saanut Pessi, mustaturkkinen, takkuinen siimahäntä, joka levittää ympärilleen peikon hajua ja nukkuu päivät. Muutaman käänteen jälkeen Mikael ymmärtää antaa sille ravinnoksi eläviä gerbiilejä ja marsuja ja piilottaa viiriäisenmunia pitkin asuntoa peikon löydettäviksi.

Romaanissa vuorottelevat erilaiset kertojat ja erilaiset tyylit. Kertojina ovat Mikaelin lisäksi hänen entisiä poikaystäviään kuten paikallinen eläinlääkäri, jota nimitetään Spidermaniksi, mainostoimistossa työskentelevä Martes, Mikaeliin ihastunut Ecke ja alakerrassa asuva filippiineiltä kotoisin oleva jalkavaimo Palomita. 

Tekstissä vuorottelevat myös erilaiset peikkoihin liittyvät tekstit, on niin Anni Swania, Eino Leinoa ja Yrjö Kokkoa kuin erilaisia lehtitekstejä, historiankirjoja ja tietokirjoja. Sinisalo häivyttää hyvin hellävaroen rajan faktan ja fiktion välille, väliin on mahdotonta sanoa mikä teksteistä on todellista ja lainattua, mikä vaan Sinisalon omaa tuotantoa. Tällä hän luo teokseen todellisuuden tunnun ilmapiirin ja kirjan luettuaan melkein voisi kuvitella läheiseen metsikköön peikon hiipimään. Tekstienvälisyys onkin Hannan sanoin teoksen voimavara.

Ainoa keskeinen hahmo, joka tarinassa ei saa ääntä on Pessi itse. Hänen roolikseen jää kerrostaloasunnossa vankina olo. Hän pitää Mikaelia laumanaan ja asuntoa reviirinään ja kuten arvata saattaa, ei se tarkoita kovin onnellista loppua. Hanna näkee teoksessa vanki-teeman, mutta minä näkisin sen lisäksi myös eräänlaisen kielletyn tunnun. Mikael ei saisi pitää peikkoa asunnossaan, Pessi ei saa toteuttaa eläimellisiä vaistojaan, Palomitalta on hänen miehensä kieltänyt kaiken mahdollisen, Spidermanilta, Martesilta ja Eckeltä on kiellettyä Mikaelin seura ja lopulta myös Mikaelin ja Pessin suhde muuttuu kielletyksi kahden lajin koskettaessa toisiaan liian läheltä. 

Romaanissa on myös useita erilaisia vastakkainasetteluja: Pessi ja Enkeli-Mikael, Pessi ja Palomita (molemmat lukittuina asuntoihinsa), Martes ja Ecke (toinen ei halua Mikaelia, toinen haluaa), fakta ja fiktio, todellinen maailma ja kuvitteellinen maailma. Kaikki nämä kietoutuvat romaanissa taitavasti keskenään ja tekevät siitä kaikkien muiden elementtien kanssa erittäin mielenkiintoisen luettavan.

2 kommenttia: