tiistai 30. joulukuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (Elina)


Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava 2014
317 sivua


Ensimmäinen luettu joululahjakirja oli Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein. Romaani vaikutti hauskalta tapaukselta ja aloinkin lukea sitä huumorin toivossa joulupäivänä. Hyvinhän tästä hymy irtosi, vaikken ihan ääneen sentään naureskellut.

Romaani kertoo Eevi ja Kari Puttosesta, jotka voittavat lotossa seitsemän miljoonaa. Helsingissä asuva lapseton pariskunta tulee juuri toimeen, kunnes Eevin viemässä lottokupongissa ovatkin kaikki numerot oikein ja kolmen viikon kuluttua tileille rapsahtaa sievoiset summat rahaa. Romaani kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti sitä, mitä lottovoittajille tapahtuu kun numerot ovat oikein: miten asiat hoituvat Veikkauksen toimistolla ja mitä pankkineuvoja heille suosittelee. Välillä tuntui, että olisi lukenut pikemminkin tositarinaa lottovoittajista kuin romaania.

Härköstä en tosiaan ollut toukokuussa luetun Takana puhumisen taitoa ennen lukenut muuta kuin Häräntappoaseen vuosia aiemmin. Kyseinen kirjailija ei suosikkeihini aiemmin kuulunut, mutta edellinen lukukokemus oli kuitenkin oikein mainio. En sitten tiedä mentiinkö nyt taas vähän taaksepäin. Takana puhumisen taito oli kokoelma lyhyitä hauskoja tekstejä, jotka sopivat Härkösen tyylille hyvin. Kaikki oikein tuntui välillä vähän pitkäpiimäiseltäkin kun jauhettiin samaa asiaa vaikka kuinka kauan.

Totta kai lottovoitto muuttaa sitten Puttosen perheen elämän. Alkuun kumpikaan ei aio jättäytyä töistä pois, mutta Kari alkaa ryypätä entistä holtittomammin ja Eevillä palaa päreet työpaikan ilmapiiriin. Tietenkin myös molempien perheitä alkaa kiinnostaa kun vaurautta yllättäen tuntuu olevan, eivätkä Eevin välit parhaaseen ystävään Hannaankaan ole enää samanlaiset kuin ennen. Äkkilähtö Thaimaahan yksin ei myöskään osoittaudu Eevin parhaaksi ideaksi.

Olisin ehkä kaivannut romaaniin enemmän heräteostoksien tuomaa hauskuutta. Alkuun muutama kohtaus onkin aika huvittava, kuten se kun pariskunta lähtee hienoon ravintolaan juhlimaan voittoaan, mutta huomaavat sitten etteivät oikein istu ravintolan konseptiin. Ravintolan tapahtumat ovat kenties hieman epäuskottavia (tuskin tarjoilijat ihan niin paljon väittäisivät maksavalle asiakkaalle vastaan), mutta myös huvittavia. Koko romaanin taustalla on ehkä pieni epäuskottava pohjavire, osaltaan se tulee mielestäni myös kielestä. En pitänyt siitä, että Eevin ja Karin suuhun on laitettu töksähtelevää puhekieltä. Jos sille tielle lähtee, niin pitäisi tehdä homma huolellisemmin.

Romaani toimi kuitenkin joulunpyhinä varsin mainiona välipalalukemisena. Se oli tarpeeksi kevyt ja nopeasti luettu. Seuraavaksi työn alla onkin sitten David Nichollsin uusin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti