Elokuvissa: Love & Friendship

kuva: finnkino.fi

Love & Friendship (2016)

Lajityyppi: komedia, draama, romantiikka

Ohjaus: Whit Stillman

Pääosissa: Kate Beckinsale, Chloë Sevigny, Xavier Samuel, 

Morfydd Clark, Tom Bennett, Emma Greenwell, Stephen Fry

Kesto: 1h 32 min.

Ensi-ilta: 23.9.2016

Tällä kertaa Paljon melua kirjoista kävi elokuvissa katsomassa uusimman Jane Austen -filmatisoinnin Love & Friendship. Elokuva perustuu Austenin kirjeromaaniin Lady Susan (1794, julkaistu 1871), joka on julkaistu suomeksi mm. kokoelmassa Uskollinen ystävänne: kootut kertomukset (2007). Nimensä elokuva on tosin lainannut vanhemmalta Austenin novellilta Rakkaus ja ystävyys (Love and Friendship, 1790).

ELINA: Olen lukenut Lady Susan -kirjeromaanin opiskeluaikoina, mutta harmikseni olen tainnut lainata sen kirjastosta, sillä sitä ei kirjahyllystäni löydy. Olisin mielelläni lukenut kyseisen tekstin uudelleen nyt ennen elokuvan katsomista, sillä en sitä juurikaan muistanut.

HANNA: Minähän en puolestani ole lukenut teosta lainkaan, mikä oikeastaan on aika harvinaista, sillä yleensä haluan lukea kirjan, ennen kuin katson leffan (mikä puolestaan koituu usein elokuvaelämyksen kohtaloksi :D). Mielelläni lukisin kirjan nyt elokuvan jälkeenkin, sillä kyllä elokuva sen verran erosi Austenin tunnetuista tarinoista.

ELINA: Elokuvasta todellakin huomaa, että kyseessä on Austenin varhaisempi tuotanto, sillä henkilöhahmot eivät olleet lainkaan niin tarkasti kirjoitettuja. Päähenkilö Lady Susan Vernon on 35-vuotias varaton leski, joka yrittää kiipeillä sosiaalisella arvoasteikolla ylöspäin. Keinottelijoita on Austenin romaaneissa toki lukuisia, mutta ei pääosissa. Kate Beckinsale tekee mielestäni loistavan roolisuorituksen Lady Susanina ollen samaan aikaan ivallinen, manipuloiva, mutta rakastettava.

Huumori on elokuvassa oikein mainiota. Lady Susanin näppärät ideat eivät mene aivan kuten hän on ajatellut. Hänellä on nimittäin suunnitelmansa niin tyttärensä Frederikan naittamiseksi kuin varakkuutensa lisäämiseksikin. Kapuloita rattaisiin heittää myös hänen ystävänsä Alician (myös oivallista työtä tekevä Chloë Sevigny) puoliso herra Johnson, joka ei halua että hänen vaimonsa on missään tekemisissä rahattoman Lady Susanin kanssa.

HANNA: Aivan! Keinottelijan näkökulma on virkistävää vaihtelua Austenin tuotantoon. Beckinsalen suoritus on sekin kerrassaan mainio! Hymynkare nousi huulille useita kertoja, kun kuunteli ja katseli, miten Lady Susan onnistui uskottelemaan itselleen ja muille, että hän on epäonnisten olosuhteiden uhri eikä suinkaan päinvastoin se viekas juonittelija, josta kaikki on lähtöisin. Vaatii taidokasta näyttelijäntyötä ja vivahteikkaita äänenpainoja, että katsoja pysyy perillä asioiden oikeasta laidasta Lady Susanin uskotellessa aivan jotain muuta.

Kaiken kaikkiaan on vaikeaa kuvitella, että kyseinen teos on alun alkujaan Austenin kynästä. Romantiikasta ei ole tietoakaan, tai ainakin se tallautuu keinottelun, juonittelun ja valheiden jalkoihin. Toisaalta tarina tarjoaa varsin modernin naiskuvan: naiset eivät suinkaan ole aina uskollisia ja vaatimattomia vaimoja, vaan he voivat olla häikäilemättömiä pelureita - rooli, joka Austenin aikaisissa teoksissa jää liian usein pelkästään miehille.

ELINA: Totta, romantiikka ei tässä elokuvassa ole tärkeintä, vaikka pääseehän Lady Susanin tytär Frederika lopulta naimisiin rakkaudesta, kuten niin moni Austenin myöhemmistä sankarittaristakin. Naiskuva on kuitenkin Hannan sanoin muuten hyvin moderni. Eniten Lady Susan tuo Austenin hahmoista mieleeni Emman, vaikkakin Emma on aivan laimea verrattuna Lady Susanin räiskyvään persoonaan ja hänen juonittelunsa ovat huomattavasti hyväntahtoisempia.

Kokonaisuudessaan elokuva on mukavaa katseltavaa myös lavastuksen ja kauniiden pukujen ansiosta. Ainakin Austen-filmatisointien ystäville suosittelemme lämpimästi!