perjantai 4. marraskuuta 2016

Helsingin kirjamessut 2016

Teoksen messuosaston katosta roikkuvat kirjat voisi yhdistää omaankin sisustukseen

Helsingin kirjamessut tulivat ja menivät jälleen, ja myös Paljon melua kirjoistakin oli mukana tunnelmassa. Tässä tekstissä tarjoammekin pienen vilauksen siitä, mitä Elina ja Hanna messuilla näkivät, kokivat ja kuulivat.

ELINA - Torstai 27.10.

Tänä vuonna olin messuilla heti avajaispäivänä, joskaan kommelluksilta ei vältytty. Tarkoituksena oli mennä messuille suoraan töistä, mutta heti aamulla lenkkarit kastuivat sateessa läpimäriksi, joten jouduin poikkeamaan kotona ja hakemaan kumisaappaat. Seuraavaksi auto matelikin jo ruuhka-aikana kohti Messukeskusta ja olin paikalla hyvän aikaa neljän jälkeen. Toisaalta onni onnettomuudessa - nyt klo 20 asti avoinna oleville messuille olikin tarjolla iltalippu neljän jälkeen, joka kustansi vain 10 euroa.

Elinan messuostos
Keskusteluja en tällä kertaa seurannut ollenkaan vaan käytin kaiken aikani ja energiani messukojujen kiertelyyn. Antikvariaattipuolelta löytyi muutamia Agatha Christien dekkareita, joita ei vielä hyllyssä ollutkaan (joskin Christien osalta alkaa kokoelma olla jo aika laaja...). Ehdin jo ennen kirjamessuja löytää pari hyvää uutuutta kirjaston pikalainoista (Jojo Moeysilta ja Erlend Loelta) sekä ostaa samaisella viikolla myös Alan Bradleyn uusimman, joten messusaalis jäi tällä kertaa aika laihaksi. Yhden uutuudenkin sentään messuilta kotiutin, nimittäin Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma, johon sain kirjailijalta omistuskirjoituksenkin.

Mukavaa oli ihan vain nauttia kirjamessuhumusta ja kirjojen paljoudesta. Joka vuosi on mahtavaa huomata, miten paljon kirjaihmisiä messut kokoavat yhteen.

HANNA - Lauantai 29.10.

Kiva, että sinäkin löysit Pulkkisen uutuuden, Elina! Sain sen juuri luettua, joten voimme sitten vaihtaa mielipiteitä siitä. :) Kirjoitan siitä pian blogiinkin.

Itse pääsin osallistumaan Kirjamessuille valitettavasti vasta lauantaina, sillä palasin yöllä työmatkalta. Huolimatta vajaiksi jääneistä yöunista pyyhälsin kuitenkin kiireellä lauantaina Messukeskukseen, sillä halusin kuulla steampunk-kirjailijoiden J.S.Meresmaan, Anni Nupposen ja Magdalena Hain keskustelun steampunkin kirjallisista maisemista.

Steampunkin kirjalliset maisemat
Keskustelussa nousi esiin muun muassa mielenkiintoinen huomio siitä, että steampunkissa vilisee voimakkaita naishahmoja: moderni vinkkeli kuvitteelliseen viktoriaaniseen aikaan tarjoaa mahdollisuuksia ja vapauksia. Keskustelussa otettiin esille myös steampunkin monet alagenret sekä niiden häilyvyys ja jopa kiistanalaisuuskin. Henkilökohtaisella tasolla pidin kiinnostavimpana huomiota steampunkin visuaalisuudesta: steampunkia luonnehtii voimakkaasti sen omintakeinen muoti. Itsekin minun on myönnettävä, että viehätykseni steampunkia kohtaan kumpuaa nimenomaan siihen liittyvästä pukeutumistyylistä, joka keskustelijoidenkin mukaan nostaa kantajansa arjen yläpuolelle.

Toinen katsomistani keskusteluista käsitteli Maria Turtschaninoffin uutuuskirjaa Naondel. Koska kuluva vuosi on osaltani ollut hiljaiseloa kirjarintamalla, kuulin kirjan ilmestymisestä vasta lauantaiaamuna bongattuani sen messuohjelmasta. Mutta onneksi bongasin, sillä kirja lähti tietenkin messuilta mukaan. Turtschaninoffin haastattelussa nousi esiin esimerkiksi kirjallisuuden kyky vaikuttaa ihmisiin, mistä Turtschaninoff kertoi myös itse kirjailijana kohtaamiaan esimerkkejä. Niitä oli erityisen ilahduttavaa kuulla: kirjat todella voivat saada ihmisessä aikaan muutoksen.


Käännössuosikkien salaisuus
Kolmannessa ja viimeisessä kuulemassani keskustelussa Suomen kirjallisuuden vientikeskus FILin johtaja Leena Majander ja kirjailija Timo Parvela keskustelivat käännössuosikeista maailmalla. Parvela korosti nimenomaan kirjailijan oman panoksen  merkitystä käännösoikeuksien myymisessä: hän kehotti kirjailijoita vihjaamaan tulevista kirjoistaan houkuttelevasti, pitämään aktiivisesti agenttiinsa yhteyttä  ja kirjoittamaan lyhyitä kuvauksia tulevista kirjoista. Myös hyvä tutkimus ja pohjatyö ovat olennaisia sopivan ulkomaisen kustantajan löytymiseksi.

Hannan messusaldo
Kaiken kaikkiaan en ehtinyt olla messuilla aivan niin pitkään kuin olisin halunnut, sillä keskustelujen tiimellyksessä en kerennyt kiertelemään kaikkia kirjakojuja. Se oli kenties lompakolle kuitenkin kevyempi ratkaisu, sillä mukaan tarttuivat tällä kertaa vain jo mainitsemani Naondel sekä Andrzej Sapkowskin Witcher-saagan päätösosa Järven neito, jonka ilmestymisen äkkäsin vasta messuhyllyjä silmäillessäni.


Eipä tarvitse pohtia, mitkä teokset seuraavaksi ponnahtavat lukujonon kärkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti