Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias on heleän raikas ja ilmava hyvänmielen kirja. Se oli samanaikaisesti sitä, mitä odotinkin, ja myös jotain aivan muuta. Tajuntaa ei tämäkään opus räjäytä, mutta se jätti jälkeensä haikean hyvän mielen.

Teoksen päähenkilö A.J. Fikry on kolme-nelikymppinen kirjakauppias, joka pitää kauppaansa tuulisella Alicen saarella Yhdysvalloissa. Menetettyään vaimonsa, joka oli kaupan sydän, hän on muuttunut yrmeäksi ja ynseäksi, ja siten hän kohtelee myös erään kustantamon myyntiedustajaa Amelieta, joka saapuu saarelle myyntikeikalle. A.J. käyttäytyy oikeastaan pikemminkin kuin neljäkymmentä vuotta itseään vanhempi mies; jos hänen ikäänsä ei kuvattaisi, hän olisi vihaisen vanhan miehen stereotyyppi.

Yrmeä ja kirjamaussaan elitistinen A.J. on suorastaan kummallinen kirjakaupan pitäjä, ja hänellä onkin takataskussaan eläketurva: Edgar Alan Poen harvinainen Tamerlane. Kirja kuitenkin varastetaan jälkiä jättämättä, mikä avaa A.J:n elämässä kirjaimellisesti oven muutokselle. Eräänä päivänä kirjakaupasta löytyy hylätty vauva Maya, jonka A.J. lopulta adoptoi ja jonka iloinen mieli ja kiinnostus kirjoihin muuttavat A.J:n asenteen elämää kohtaan täysin.

Amelie tekee paluun saarelle ja A.J:n elämään, minkä lisäksi kirjakauppias löytää uuden ystävän paikkakunnan poliisista Lambiasesta, joka puolestaan löytää ystävyyden kautta uudelleen rakkautensa rikosromaaneihin. Muutoksen myötä saaren asukkaat alkavat yhä enemmän jälleen rakastaa lukemista. 

Kuten Elinakin totesi jo vuonna 2017, Tuulisen saaren kirjakauppias on aika ennalta-arvattava juonenkäänteissään, ja sen hahmot ovat vähintäänkin stereotyyppisiä ja ohuita. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt samalla tavoin kuin joissain toisissa romaaneissa, mikä on romaanin rakenteen ansiota. Tuulisen saaren kirjakauppias sijoittuu nimittäin useamman vuoden ajalle, ja jokainen luku hyppää vuosia edellisestä eteenpäin. Tämän seurauksena hahmoihin ei tehdä varsinaisesti syväluotaavaa katsausta, vaan hahmoja, heidän kirjallista elämäänsä sekä saaren tapahtumia katsotaan jotenkin vielä etäämmältä kuin romaanissa, jossa keskitytään yhden juonikuvion selvittämiseen.

Tämän etäännytyksen ansiota on myös se, että romaanin traagisista käänteistäkin huolimatta se onnistuu säilyttämään kevyen sävynsä. Romaanin yllättävimmät puolet olivatkin sen ajallisesti etäännytetty rakenne (oletin sen keskittyvän tiettyyn ajanjaksoon) sekä se, että siinä on myös surullisia käänteitä. Suru kaikuu sivuilla kuitenkin haikean heleänä, kuten tämän tekstin alussa mainitsinkin: etäännytys korostaa sitä, että murheet ja eteenpäin meneminen ovat vain osa elämää. Jälkeen jäävät muistot, tarinat ja tietenkin kirjat.

Kirjat ja lukeminen näyttelevät Tuulisen saaren kirjakauppiaassa arvatenkin pääosaa. Alusta alkaen A.J:n elämä muuttuu kirjan ansiosta – vaikkakin varkauden eikä elähdyttävän lukukokemuksen seurauksena, kun Tamerlane varastetaan. Kirjat myös yhdistävät romaanin hahmoja toisiinsa ja luovat heidän välilleen siteitä. Näistä siteistä suinkaan vähäisin ei ole A.J:n ja Mayan välinen vanhempi-lapsi-suhde, joka toisaalta on oikeastaan häkellyttävän ja epärealistisen idyllinen.

Pidän siitä, miten Tuulisen saaren kirjakauppiaassa myös leikitellään erilaisilla kirjallisilla viittauksilla: luvussa saatetaan esimerkiksi mainita jokin kirjallinen jippo, jota romaani itse asiassa itse hyödyntää hetkeä myöhemmin tai aiemmin. Tarkkasilmäisille lukijoille luodaan tällä tavoin metafiktiivisiä viittauksia. Tämä piirre ei ole äärimmäisen syvälle viety, mutta se korostaa Zevinin kirjallista pyrkimystä ja alleviivaa hahmojen tarinallisuutta sekä lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä (ainakin hahmojen) elämän rakennusaineksena.

Kaikkiaan Tuulisen saaren kirjakauppias on siis hyvänmielen kirja lukemisen ja kirjojen ystäville, joiden mieli kaipailee pieneen kaupunkiin meren äärelle. Se on ennalta-arvattava eikä mikään elämän merkittävin kirjaelämys, mutta se ei oikeastaan haittaa – ainakaan, jos sattuu lukemaan sen oikealla hetkellä ja oikealla mielialalla, kuten itse tein. Lisähuomiona, että ajalliset hyppäykset eri lukujen välillä tekevät Zevinin romaanista oikeastaan aika otollisen ja nopean luettavan myös iltapuhteiksi ennen nukkumaanmenoa: kun suuri seurattava juoni puuttuu mutta hahmot ja miljöö kuitenkin pysyvät samoina, mukana on helppo pysyä, vaikka vähän unettaisikin.

Lukuhaasteessa sijoitan Tuulisen saaren kirjakauppiaan kohtaan 26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö. Lisäksi se sopisi kohtiin 7. Kirjassa rikotaan lakia; 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli; 25. Kirjassa ollaan saarella ja 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias. Gummerus 2014. 239 sivua. Suom. Tero Valkonen. Alkuteos: The Storied Life of A.J. Fikry (2014