Elaine Aron: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (Hanna)

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde

Nemo 2014

Suom. Kirsimarja Tielinen

286 sivua

Aiemmin kirjoitin erityisherkkyydestä Elaine Aronin uraauurtavan teoksen Erityisherkkä ihminen tiimoilta. Samaisen kirjailijan teos Erityisherkkä ihminen ja parisuhde keskittyy samaan aiheeseen mutta pureutuu syvemmälle yhteen elämän osa-alueista: parisuhteeseen, joka on varmasti kaikille yksi elämän tärkeimmistä asioista. Teos rakentuu enimmäkseen parisuhteen eri puolien ympärille, mutta siitä huolimatta teosta voi hyödyntää myös erityisenherkän muiden ihmissuhteiden kartoittamiseen.

Yhtenä olennaisimmista lähtökohdista parisuhteiden tarkastelulle otetaan kiintymyssuhteet, jotka ihmiset muodostavat jo varhain lapsuudessaan. Kiintymyssuhteet jakautuvat kahteen ja laajemmin neljään tyyppiin: turvattomaan (näihin lukeutuvat pelokas, välttelevä ja takertuva) ja turvalliseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa suuressa määrin siihen, miten ihminen lähtee muodostamaan ihmissuhteita ja miten hän niihin suhtautuu.

Aronin kirjassa on mielestäni epäjohdonmukaista se, että Aron toteaa monien erityisherkkien olevan enemmän tai vähemmän turvattomasti kiintyneitä mutta hän myös varoittaa ryhtymästä suhteeseen turvattomasti kiintyneen kanssa. Aron kuitenkin korostaa keskustelun merkitystä: mikäli toinen ei ole valmis keskustelemaan ongelmistaan ja muuttumaan, on suhde tuhoon tuomittu. Mielestäni tämä neuvo koskee suhdetta kenen tahansa kanssa – oli kyse sitten turvattomasti tai turvallisesti kiintyneestä ihmisestä. Kukaan ei ole täydellinen ja ongelmakohtien myöntäminen on lähtökohta terveelle muutokselle.

Teos ottaa huomioon, että pariskunnat ovat luonnollisesti erilaisia: joko molemmat ovat erityisherkkiä, vain toinen on erityisherkkä tai kumpikaan ei ole. Lisätekijöitä syntyy, kun huomioi, että erityisherkän ja ei-erityisherkän sukupuolet vaikuttavat, ja myös elämyshakuisuudella on vaikutusta pariskunnan dynamiikkaan. Aron ei arvota mitään vaihtoehtoatoist paremmaksi, vaan hän tuo esille ongelmat, joita syntyy kahden erityisherkän välille ja vastaavasti ei-erityisherkän ja erityisherkän välille. Ongelmien luettelemisen lisäksi hän antaa neuvoja, miten näitä ongelmia voi lähteä korjaamaan siten, että yhteiselosta tulee miellyttävää molemmille. Ei ole lainkaan yllättävää, että vuoropuhelu ja kompromissit nousevat suureen osaan.

Lisäksi Aron korostaa, millaisia positiivisia puolia erityisherkkä ja ei-eritysherkkä kummatkin suhteeseen tuovat. Kolikossa on aina kaksi puolta, ja ei-erityisherkkä saattaa suhteen alussa rakastua erityisherkän herkkään sieluun mutta huomata ajan saatossa herkkyyden kääntöpuolen. Samoin erityisherkkä voi rakastua ei-erityisherkän ”helppouteen” ja spontaaniuteen mutta alkaa karsastaa niitä myöhemmin suhteessa. Sama pätee mielestäni luonnollisesti kaikkiin suhteisiin: luonteenpiirteillä on sekä hyvät että huonot puolensa, jotka tulevat esiin tilanteesta riippuen, ja on täysin normaalia, että kun ihminen käy tutuksi, hänen aluksi niin ihmeellistä piirteensä alkavatkin ärsyttää. Sinällään Aron ei tuo esiin juurikaan uutta, mutta kyseessä on toki ilmiö, jota kaikki eivät ole tulleet miettineeksi.

Erityisen positiivista Aronin teoksessa on se, että hän huomioi sukupuolistereotypiat. Herkät miehet saattavat kieltää herkkyytensä, koska yhteiskunta ei perinteisesti ole hyväksynyt miehiltä samanlaista herkkyyttä kuin naisilta. Näin ollen erityisherkät miehet saattavat tuntea itsensä vähäpätöisiksi, ja perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat luonnollisesti myös parisuhteeseen. Lisäksi Aron tuo esille perheen perustamisen sekä työelämän ja vapaa-ajan välillä tasapainottelun vaikeuden: erityisherkille voi olla erityisen hankalaa pitkän työpäivän päätteeksi jaksaa ylimääräisiä perhe-elämän ärsykkeitä kotona. Seikka, joka jokaisen pariskunnan on ratkaistava itse kullekin sopivimmalla tavalla.

Teos saa minulta eniten tunnustusta siitä, että siinä käsitellään elämyshakuisuutta ja sen vaikutusta erityisherkkiin enemmän kuin aiemmassa teoksessa Erityisherkkä ihminen. Elämyshakuisia voivat olla niin erityisherkät kuin ei-erityisherkätkin, mutta piirteen vaikutus erityisherkkiin on monitahoinen ja ristiriitainen: on vaikeaa samaan aikaan janota uusia kokemuksia sekä kaivata tuttua ja turvallista rauhaa.

Kuten aiemmassakin teoksessa, myös tässäkin kirjassa minua häiritsivät erityisesti kohdat, joissa keskityttiin henkisyyteen. Erityisherkät ovat toki syvällisempiä ja henkisempiä kuin ihmiset keskimäärin, ja filosofisuus on allekirjoittaneellekin aika ajoin keskusteluissa ensisijaista, mutta joissain kohdin henkisyys menee liialti uskonnollisuuden puolelle, vaikka Aron puhuukin uskonnon sijaan vain suuremmista voimista ja korkeasta ajattelun tasosta.

Aron hyödyntää paljon tosielämän esimerkkejä, joita on kuullut terapeuttina toimiessaan, ja näiden esimerkkien avulla hän kuvaa erityisherkkien erilaisia parisuhteita ja niiden keskeisimpiä ongelmia. Esimerkit kyllä havainnollistavat, mutta ne ovat myös hyvin tapauskohtaisia ja lukijalta vaaditaan soveltamistaitoa voidakseen liittää esimerkkitapaukset omaan elämäänsä. Toisaalta, soveltamiskykyä ja syvällistä ajatteluahan erityisherkillä – kirjan todennäköisimmällä lukijakunnalla – riittää.

Erityisherkkä ihminen ja parisuhde voi tarjota oivalluksia paitsi erityisherkille myös heidän kumppaneilleen, mikäli he ovat kyllin kiinnostuneita kirjaan tarttumaan.

Teos päättyy kirjahaasteessa kohtaan ”tietokirja”.