maanantai 6. heinäkuuta 2015

William Shakespeare: Myrsky (Elina)






William Shakespeare: Myrsky
Wsoy 2010
157 sivua
suom. Matti Rossi
Alkuteos: The Tempest










Viimeksi olen lukenut Shakespearea kun kirjoitimme Hannan kanssa blogin alkutaipaleella näytelmästä Paljon melua tyhjästä, josta blogimme nimikin tulee (minun postaukseni löydät täältä ja Hannan kirjoituksen täältä). Tutkiessani kirjahyllystä löytyviä lukemattomia teoksia törmäsin Shakespearen Myrskyyn, jonka olen joskus haalinut omakseni, mutten ole lukenut. Tämä menikin dekkareiden jälkeen oikein mainiosti!

Myrsky sijoittuu pienelle syrjäiselle saarelle jossakin päin Välimerta. Milanon herttua Prospero on karkotettu saarelle kauniin tyttärensä Mirandan kanssa. Prospero huolehtii siitä, että henkihahmo Ariel synnyttää hurjan myrskyn ja merellä oleva laiva ajaa karille saaren lähellä. Laivalta haaksirikkoutuvat saarelle niin Prosperon veli Antonio, joka on kaapannut vallan Milanossa kuin Napolin kuningas Alonso poikansa Ferdinandin kanssa. Prospero juonittelee Arielin kanssa myös Mirandan yhteen Napolin prinssin Ferdinandin kanssa, joten romantiikkaakin näytelmässä on.

Näytelmän esipuheessa dosentti Marjo Kaartinen kirjoittaa teoksessa olevan teemoina niin valloittamisen, vapauden kuin eläimellisyyden ja outouden. Valloittamisen teema tulee esille monella tapaa. Prospero on valloittanut "aution" saaren, jolla kuitenkin on häntä ennen asunut jo Caliban, ruma puoli-ihminen, josta Prospero on tehnyt orjansa sekä henki Ariel, jota Prospero niin ikään käskyttää. Laivasta haaksirikkoutuneet haluavat myös ensitöikseen valloittaa saaren, kun eivät vielä tiedä sen asukkaista.

Vapautta kaipaavat nuo kaikki neljä saaren asukasta: Caliban, Ariel, Miranda ja Prospero. Mielestäni Arielin vapaudentahto tulee parhaimmin esille, kun hän jatkuvasti taikoja tehtyään viittaa sopimukseen Prosperon kanssa, jossa hän lopulta tehtävät suoritettuaan pääsee vapaaksi. Näkyypä vapauden kaipuu myös Mirandassa, joka ei ole koskaan nähnyt muita ihmisiä ja rakastuu suoraa päätä prinssi Ferdinandiin. Prosperolle vapaus on kenties hieman erilaista. Kaipaako hän takaisin Milanoon vai ei? Kenties hän elää enemmän valloittamisen kuin vapauden kautta.

Saari itsessään on kuin toinen maailma, jossa eivät päde samat lait normaalin valtakunnan kanssa. Tällä saarella on satumaisia omituisuuksia. Myrsky nousee kuin itsestään, osa haaksirikkoutuneista vaipuu uneen, villi-ihminen Caliban on sukua noidille tai paholaisille kun taas Ariel tekee taikojaan kuin haltija. Arielin näen pikemminkin hyvänä hahmona, joka on vain kahlittu Prosperon valtaan. Jostakin syystä kuvittelen Arielin pieneksi punatukkaiseksi keijuksi (tiedättehän, jotain Helinä-keijun ja merenneito Arielin väliltä...) kun taas Caliban on mielikuvissani hirviömäinen ja kammottava ilmestys (jollaiseksi häntä näytelmässä kuvaillaan). Caliban ja Ariel muodostavat joka tapauksessa mielenkiintoisen vastaparin.

Kuten taisin edellisessäkin Shakespeare-postauksessani mainita niin näytelmät ovat ennen kaikkea hyviä lavalla, niiden lukeminen tuntuu aina tietyllä tavalla haastavalta. Tällä kertaa kompastuin pitkälti henkilöhahmogallerian laajuuteen ja olin välillä vähän sekaisin siitä kuka olikaan Alonso ja kuka Adrian ja Antonio. Samoin tuntuu haasteelliselta yrittää kirjoittaa Shakespearen näytelmistä mitään uutta ja oivaltavaa, sillä nämä teokset ovat klassikoita ihan syystä ja lähestulkoon kaikki sanottava on jo sanottu. Nautin kuitenkin tämän näytelmän lukemisesta, se oli takakantta kompaten lumoava ja salaperäinen.

Olen kieltämättä hieman huonosti muistanut merkitä postauksiin vuoden 2015 kirjahaasteen, vaikka jokaisella kirjalla olenkin siihen osallistunut. Jonkun kirjan paikkaa olen haasteessa tosin joutunut muuttamaan, jotta olen saanut kaikki lukemani sopimaan. Myrsky sijoittuu kirjahaasteessa joka tapauksessa kohtaan 31. näytelmä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti