lauantai 18. heinäkuuta 2015

J.K.Rowling: Fantastic Beasts & Where to Find Them (Elina)


J.K.Rowling: Fantastic Beasts & Where to Find Them 
Bloomsbury 2001/2009
88 sivua

Rowlingin Harry Potterit ovat ehdottomasti eräitä suosikkikirjojani. Jostakin syystä tämä oheisteos on kuitenkin jäänyt lukematta. Ensimmäisellä Lontoon reissullani (muistaakseni vuonna 2007 tai 2008) kävin King's Crossin asemalla ja siellä oli vihoviimeisessä nurkassa pieni kärry puoliksi seinässä kiinni yllään 9 3/4 -kyltti. Vaikka olen vieraillut sittemmin Lontoossa useita kertoja niin vasta viime vuonna kävin uudelleen King's Crossilla ja tällä kertaa siellä olikin kaikenmaailman valokuvausmahdollisuudet ja pieni putiikki täynnä Harry Potter -aiheista tavaraa. Voin suositella mikäli sinne päin on asiaa! Itse ostin kaupasta tämän hyllystä uupuneen opuksen.

Fantastic Beasts on suunnattu ennenkaikkea Harry Potter -faneille, en usko että kukaan muu pääsee tämän kirjan kanssa kovinkaan pitkälle. Taikamaailman omituiset otukset tai niiden olinpaikat tuskin kiinnostavat niitä, jotka eivät ole ensin syventyneet Harryn tarinaan. Tämän asian sanottuani, oli lukukokemus hauska. Kirja on todella muotoiltu kuin tietokirjat yleensä ja mikäli vain kirjan sisältämiä otuksia todella olisi olemassa, voisi se olla yhtä uskottava kuin mikä hyvänsä koulukirja. Löytyy niin esipuheet, aakkosellinen listaus otuksista ja niiden luokittelu vaarallisuuden mukaan, tietoja otusten ruokavaliosta ja taikakyvyistä, tarkat alaviitteet ja viittaukset muuhun alan kirjallisuuteen sekä pieni esittely kirjailijasta (Newt Scamanderista siis). 

Teoksesta erityisen hauskan tekee se, että siellä sun täällä on Harryn ja Ronin "kirjoittamia" lisäyksiä liittyen heidän omiin seikkailuihinsa Tylypahkassa (ks kuva). Kommentteja on niin basiliskin kuin lohikäärmeidenkin kohdalla ja onpahan kirjan takasivuilla pelattu hirsipuuta ja ristinollaakin. Näitä hauskoja lisäkommentteja olisi voinut olla enemmänkin, ne mielestäni sitoivat kirjan kaikista parhaiten Harry Pottereihin.

Joillakin sivuilla on myös pieniä piirroksia kyseessä olevasta otuksesta (ks kuvassa billywig). Näitäkin olisi mielestäni saanut olla vaikka jokaisesta otuksesta, sillä välillä tuntui vähän vaikealta kuvitella hurjimpia otuksia ja niiden mahdollista ulkonäköä. Tietenkin Rowlingin kieli on myös hyvin rikasta ja antoisaa, mutta tuottaa toisinaan ymmärtämisongelmia varsinkin kun kyseessä on taikamaailman sanasto. Kuvien avulla olisi ollut helpompi ymmärtää englanninkielistä teosta. Mielenkiintoista olisi lukea myös Jaana Kaparin suomennos (Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, 2001).

Mitä tulee itse ihmeotuksiin: kirja sisälsi vaikka minkälaista otusta. Toki osa oli tuttuja jo Harry Pottereista kuten peikot, ihmissudet, lohikäärmeet ja kentaurit. Monilla tietenkin on juurensa myös kaikenlaisissa mytologioissa ja taruissa, vilahtaapa kirjan sivuilla niin sfinksit kuin Loch Nessin hirviökin (joka ei suinkaan ole sitä mitä luulet). Osa tuttavuuksista on taas aivan uusia kuten quintaped, plimpy tai erumpent (joiden suomennoksia en valitettavasti tiedä).

Ehdottomasti siis mainiota oheisluettavaa Harry Pottereiden kylkeen, varsinkin kun ohuen kirjan lukaisi helposti yhdessä illassa. Seuraavaksi vuorossa olisikin kahlata Harry Pottereiden ensimmäinen osa ruotsiksi, katsotaan miten selviän siitä. Tämä kirja sijoittuu vuoden kirjahaasteessamme osuvasti kohtaan 15: kirja, jossa kaikki hahmoista eivät ole ihmisiä. Vielä osuvampi saattaisi olla kirja, jossa juuri kukaan hahmoista ei ole ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti