keskiviikko 5. elokuuta 2015

Camilla Läckberg: Saarnaaja (Elina)






Camilla Läckberg: Saarnaaja
Gummerus 2014
479 sivua
Suom. Outi Menna
Alkuteos: Predikanten, 2004

Teos sisältää: Camillan dekkarikoulu, Fjällbacka-kirjojen henkilögalleria. suom. Outi Menna. Alkuteos: Mord och mandeldoft, 2013.






Ensimmäisen Läckbergin dekkarin luettuani (katso postaus täältä) huomasin, että seuraavaa osaa ei olekaan kirjahyllyssä. Akateemisesta kuitenkin löytyi alennuksesta juuri kaipaamani kirja ja se pääsikin lukulistalle varsin vikkelästi. Sain kirjan luettua oikeastaan jo heinäkuun puolella, mutta kesälomareissun vuoksi postaaminen viivästyi.

Toisessa osassa Erica Falck odottaa ensimmäistä lastaan kuumimman kesän keskellä ja romaanin pääosaan pääseekin hänen avomiehensä, poliisina toimiva Patrik, joka joutuu palaamaan lomalta töihin etuajassa kun Fjällbackasta alkaa löytyä ruumiita. Pieni poika on löytänyt jyrkästä kuilusta naisen ruumiin ja kun rikosteknikot tutkivat aluetta löytyy ruumiin alta myös kaksi vanhempaa luurankoa, jotka kuuluvat vuonna 1979 kadonneille naisille. Patrik määrätään poliisilaitoksella tutkimuksen johtoon ja hän alkaa selvittää paitsi löytyneiden henkilöllisyyksiä myös 1970-luvun tapahtumia.

Selviää, että tapahtumat liittyvät jollakin tavalla alueella asuvaan Hultin perheeseen, joka on sukua vapaakirkon johtajalle, jota Saarnaajaksikin kutsuttiin. Saarnaajan pojan Johannes Hultin epäiltiin 1970-luvulla sekaantuneen jotenkin kadonneisiin tyttöihin, mutta hän hirttäytyi myöhemmin omassa ladossaan ennen kuin tapahtumille saatiin selitystä. Nyt Patrikin täytyy kaivaa vanha juttu takaisin esille eivätkä kaikki Hultin perheen jäsenet ole asiasta suinkaan innoissaan.

Sarjan toinen osa on monilta osin samankaltainen kuin ensimmäinenkin. Juonenkäänteet ovat koukuttavia, joskin tämä osa oli jostakin syystä kovin paljon karmivampi kuin ensimmäinen. Ehkä kadonneet tytöt ja epäselvät murhat jäivät enemmän mieleen. Toisekseen luin tätä kirjaa kyllä useaan otteeseen iltaisin ja muutaman kerran satuin olemaan vielä yksin kotona. Välillä melkein jopa pelotti, sen verran hyytävä on teoksen ilmapiiri. Edellisessä Läckberg-postauksessani taisin mainita Stieg Larssonin Millenium-trilogian ja tämän romaanin kohdalla tuli useitakin mielleyhtymiä siihen.

Toisaalta teos saa yhä arkisempaa väriä siitä, että samalla kuvaillaan Erican ja Patrikin perhe-elämää. Tässä osassa Erican sisar Anna on muuttanut erilleen miehestään ja Erica tosiaan tuskailee kuumina kesäpäivinä viimeisimmillään raskaana. Kaunis rannikkokaupunki Fjällbacka ja ilmainen yösija kiinnostaa myös useampia tuttavia ja Erica meinaakin raivostua kun koko ajan joku on tunkemassa lyhyellä varotusajalla vierailulle. Itse pidän siitä, että mukana on myös tätä arkisempaa menoa, se tasapainottaa hyvin murhamysteeriä. Päähenkilöt ovat myös tarpeeksi kiinnostavia, jotta mielellään lukee heistä jatkossakin.

Ainoita miinuspuolia taitaa olla sama asia mikä häiritsi jo ensimmäisessä osassa, nimittäin toiminta poliisilaitoksella, se nyt vaan ei tunnu mitenkään ammattimaiselta ja todelliselta. Voiko olla, että poliisi vain lähtisi kesken päivän golfaamaan tai unohtaisi tehdä katoamisilmoituksen? Poliisilaitoksen johtaja Mellberg ei kunnostaudu vielä tässäkään osassa, mahtaako niin ikinä tapahtuakaan? Siinä missä Erica ja Patrik ovat hahmoina mielenkiintoisia niin poliisiaseman henkilöstöstä ei voi sanoa samaa vaan he ovat jotensakin karikatyyrisia ja yksipuolisia. Kenties Läckberg kertoo heistä lisää jatkossa.

Tähän painokseen oli sisällytetty mukaan myös Camillan dekkarikoulu, jossa kirjailija hyvin yksinkertaisten askelten läpi kertoo miten voi kirjoittaa dekkarin. Oppitunnit tuntuvat vähän turhankin helpoilta ja yksinkertaisilta enkä jaksa uskoa, että näiden ohjeiden avulla kukaan mitään bestsellereitä kirjoittaisi. Samat käsitteet kun löytyvät yläkoululaisten äikänkirjoistakin. Tietenkin asiasta kiinnostuneille varmaan ihan mielenkiintoista taustaluettavaa.

Kirjahaasteessa sijoitan tämän kohtaan 6, kirja jonka nimi on yksi sana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti