Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
WSOY 2014 (ensimmäinen suomenkielinen painos 1983)
Suom. Kyllikki Härkäpää
198 sivua
Alkuteos: Den ärliga bedragaren. 1982.
Jälleen Tovea. Ja syystäkin. Monipuolinen taiteilija
ansaitsee monet postaukset.
Kunniallinen
petkuttaja on Toven aikuisille suuntaama kokopitkä romaani,
vaikkakaan sekään ei mitassaan päätä huimaa. Kyseessä on siis melko nopeasti
lukaistavissa oleva teos, ja sainkin pihistettyä kesästäni yhden aurinkoisen
päivän, jolloin luin sitä puistoissa ja Töölönlahden Taideterassilla (behold
yllä oleva kuva). Rusketustakin ehdin ehkä hankkia.
Huolimatta helteisistä lukuhetkistä itse romaanissa on talvi. Yrittäjähenkinen Katri Kling elelee veljensä Matsin ja nimettömän
koiransa kanssa pikkuisessa kylässä, jonka liepeillä asuu puolestaan taiteilija
Anna Aemelin kanitaloksi kutsutussa huvilassaan. Anna vetäytyy usein omiin
oloihinsa, eikä hänellä siis ole aavistustakaan, että kun Katri ilmestyy yhä
useammin hänen ovelleen milloin minkäkin avuntarjouksen kanssa, olla tällä omat
suunnitelmansa Annan huvilaa varten.
Aivan huomaamatta Katri veljineen hivuttautuu lastenkirjoja
maalailevan Annan elämään ja ennen pitkää myös tämän taloon. Anna ottaa nämä
mielellään kanssaan asumaan, mutta pian yksinäisyyteen tottunut taiteilija saa
huomata, että uusista asukeista koituu myös hämmennystä. Suurin ongelma
kehkeytyy Annan ja Katrin persoonien vastakkainasettelusta: leväperäisen ja
naiiviuteen saakka hyväuskoisen Annan sekä jämptin ja suorasukaisen Katrin on
vaikea asettua taloksi saman katon alle toisiaan miellyttäen.
Romaanin pinnan alla kuohuvat petollisuus, valheet sekä se,
miten ne sekoittavat pään niin petkuttajalta kuin petkutettavaltakin. Vaikeudet
ovat väistämättömiä, kun kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, ja naiivi
Anna puolestaan oppii Katrin seurassa kyynisyyttä, jota hän ei kuitenkaan
siihen tottumattomana osaa käsitellä oikein. Toisaalta romaanissa kuultavat velvollisuudentunto
ja luottamuksen merkitys ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Myös yksinäisyys –
sekä hyvässä että pahassa – nousee esille, ja sen vastapainoksi tarjotaan
seuraa, jota välillä karsastaa ja välillä ei edes tajua kaivanneensa.
Jännitteiden kasautuessa muutos näkyy myös Katrin koirassa,
jossa talon tunteet ruumiillistuvat. Koiran nimettömyyskin saa uuden
merkityksen, kun se tahtomattaan joutuu asukkaiden heittopussiksi ja riitojen
välikappaleeksi.
Tove kuvaa Kunniallisessa
petkuttajassa ihmismieltä itselleen tyypillisellä tavalla. Hahmojen
ajatuksia ei perata auki vaan heidän dialoginsa ja päättömät toimensa
paljastavat enemmän kuin yksityiskohtainen kuvaus heidän ajatuksenjuoksustaan.
Hahmojen suodattamattomista reaktiosta on tulkittavissa paljon enemmän kuin
sanat voisivat kuvata, mikä osoittaa Toven olleen tarkka ihmistuntija. Samasta
tuntemuksesta ja myötäelämisen kyvystä on hyötyä myös lukijalle.
Romaanin loppua kohden lähestytään kevättä, jonka myötä
saapuvat myös toivo ja uuden alku. Anna löytää taas merkityksen taiteestaan, ja
häikäilemättömässä Katrissakin tapahtuu muutos. Metsän lumikinosten alta alkaa
pilkistää maata, jota Anna kaikessa yksityiskohtaisuudessaan maalauksissaan
kuvaa, kuten Tove ihmiselämää teoksissaan.
Hyvästä kielestä ja nopealukuisesta tekstistä huolimatta
syventymistäni teokseen olisi parantanut huomattavasti, mikäli omassa painoksessani
ei olisi vilissyt painovirhepaholaisia. Lisäksi kirjasta olisi ehkä saanut
enemmän irti talviseen vuodenaikaan, mutta ei siinä näin kesälläkään
valittamista ollut: Tove on yhtä ihana kuin aiemminkin.
Tarkkanäköinen tapa
luodata ihmismieltä on tuttu myös muumikirjoista. Mielestäni Toven aikuisille
suunnatuissa teoksissa suurin ero muumeihin onkin vain miljöön ja hahmojen
ulkoinen realistisuus. Sisimmässään hahmot ongelmineen ja onnellisuuksineen ovat
yhtä totta kaikissa Toven teoksissa. Mistä muistuikin mieleeni, että pitäisi
jossain välissä koettaa palata muumikirjojenkin pariin.
Koska luin Kunniallisen
petkuttajan yhden kauniin kesäpäivän aikana, ei sitä sovi kirjahaasteessa
sovittaa muualle kuin kohtaan ”kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä”.
Kommentit
Lähetä kommentti