torstai 19. tammikuuta 2017

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (Elina)


Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Wsoy 2016 / 1975
Suom. Anna-Liisa Laine
297 sivua
Alkuteos: By the Pricking of My Thumbs. 1968.

Vuoden 2017 ensimmäinen luettu kirja oli Agatha Christietä, kuinkas muutenkaan.

Aviopari Tommy ja Tuppence Beresford ovat viettämässä rauhallista perhe-elämää, mutta seikkailu tupsahtaa aivan nenän eteen... Tommyn Ada-täti viettää vanhuutensa päiviä Aurinkoharju-hoitolassa ja aviopari on siellä häntä tapaamassa. Tosin Ada-täti inhoaa Tuppencea eikä suostu häntä näkemään huoneessaan. (Varsin mainiosti kirjoitettu tuo Ada-tädin hahmo!) Tuppence päätyykin Tommya odotellessaan rupattelemaan erään herttaisen vanhan rouvan kanssa. Rouva höpöttää kuolleesta lapsesta ja takasta eikä Tuppence oikein ymmärrä hänen sanojaan. Seuraavalla kerralla vanhainkodissa vieraillessaan Tommy ja Tuppence joutuvat käymään läpi kuolleen Adan jäämistöä, mutta Tuppencea huolestuttaa, sillä omituinen rouva jonka kanssa hän on jutellut onkin hävinnyt vanhainkodista ja Ada-tädille hänen antamansa taulu maisemineen tuntuu kovin tutulta. Tuppence on varma, että hän on nähnyt taulussa kuvatun talon jossain ja niinpä hän lähtee sitä etsimään. Juoni kulkee mielestäni hyvin vaivattomasti ja Tuppencen seikkailua on mukavaa lukea.

Vaikka Tommy ja Tuppence eivät ole mielestäni Christien parhaita hahmoja niin tästä romaanista nautin kyllä yllättävän paljon. Johtolankoja ei ole kovinkaan monta - vain vanhan rouvan höpinät sekä taulussa oleva talo. Kyseessä ei ole perinteinen rikosdekkari vaan pikemminkin vain jännitysromaani. Tapahtumat eivät nimittäin lähde liikkeelle rikoksesta tai murhasta kuten Christiellä yleensä, mutta kuitenkin jotain omituista on kaikessa mitä Tommy ja Tuppence kuulevat ja näkevät. Lopussa kaikki langat solmitaan varsin taitavasti yhteen.

Tarina tuntui romaania lukiessa hyvin tutulta, etenkin taulun ja siinä olevan talon osalta. En kuitenkaan muista lukeneeni kirjaa aiemmin, mutta pohdin olisinko nähnyt jonkin filmatisoinnin. Asiaa tutkittuani selvisi, että vuoden 2006 tv-adaptaatiossa on ollut keskeisenä hahmona neiti Marple. Mielenkiintoista, että tv-sarjassa on tehty tällainen ratkaisu. Tuntuu oikeastaan vaikealta kuvitella millä tavalla Marple on sotkettu tähän juonikuvioon mukaan. Voi tietenkin olla, että mietin myös jotakin aivan toista romaania, onhan Christiellä niin paljon romaaneja, että joissakin voi olla samantyylinen juoni.

Romaanin nimi Eipä aikaakaan niin voi kauhistus tuntuu äkkiseltään täysin irralliselta. Alkuteoksen nimi By the Pricking of My Thumbs tulee Shakespearen Macbeth-näytelmästä:

By the pricking of my thumbs, 
Something wicked this may comes.

suom.
Peukaloni kutkan sai,
jotain pahaa saapuu kai.

Tuo katkelma on romaanin alussa mottona ja se kuvaa varsin hyvin koko teoksen ilmapiiriä, sitä että Tuppencella on vain aavistus siitä, että jotain kummallista ja pahaa on tapahtunut. Aavistus tulee monista asioista yhteensä eikä hän oikeastaan tiedä miksi lähtee etsimään taulussa kuvattua taloa, mutta hän tietää nähneensä talon ja vanhainkodin rouvan puheet vaivaavat häntä suuresti. Eli oikeastaan alkukielinen nimi on varsin osuva, joskaan suomennos ei. Romaanin nimeksi olisi voinut ennemmin ottaa toisen lausahduksen Macbethista Jotain pahaa saapuu kai.

Helmetin kirjahaaste löytyy jälleen blogin sivupalkista ja linkitämme sinne lukemamme teokset. Tämän romaanin sijoitan kohtaan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
edit// Muille haastetta lukeville tiedoksi, että kirja sopii mielestäni myös ainakin kohtiin 18, 23, 24, 34, 40 ja 47.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti