maanantai 16. tammikuuta 2017

Maria Turtschaninoff: Naondel (Hanna)




 Maria Turtschaninoff: Naondel. Punaisen luostarin kronikoita.
397 sivua
Tammi 2016
Suom. Marja Kyrö
Alkuteos: Naondel. Krönikor från det Röda Klostret.


Viimeistä vuoden 2016 kirjoista viedään. Itse asiassa kirjoitin Naondelista jo aiemmin tekstin, joka kuitenkin mystisesti katosi jonnekin bittiviidakkoon, ja sen mukana kaikki muistiinpanonikin aiheesta häipyivät. Tämän vuoksi teksti saattaa tällä kertaa jäädä tavallista ja aiottua lyhemmäksi.

Nuorten fantasiaromaani Naondel kertoo jo Turtschaninoffin aiemmassa teoksessa Maresissa esitellyn Punaisen luostarin syntytarinan. Naondelissa kerrotaan viiden naisen kertomus: heistä jokainen joutuu saman julman miehen vangiksi mutta jokaisella on oma taustansa ja heitä kohdellaan myös hyvin eri tavoin.

Ensimmäinen naisista on Kabira, joka nuorena rakastuu kunnianhimoiseen visiirin poikaan Iskaniin ja tulee paljastaneeksi tälle vartioimansa pyhän lähteen Anjin salaisuuden. Iskan pettää Kabiran, imee voimaa Anjista ja valjastaa sen taian omiin häikäilemättömiin tarkoituksiinsa: hän murhaa Kabiran perheen ja ottaa vastentahtoisen Kabiran vaimokseen, jota hän kohtelee kuin roskaa.

Iskan rakentaa päivä päivältä valtakuntaansa suuremmaksi ja suuremmaksi. Hän kiertää maailmaa eikä säästä miehiään, miekkansa terää saatikka Anjin voimaakaan kaapatessaan muita maita haltuunsa ja noiden maiden eksoottisia neitoja jalkavaimoikseen. Naiset puolestaan ovat vangittuina eivätkä pääse nauttimaan ulkomaailmasta – Iskan välillä vierailee heidän luonaan hyväksikäyttäen niin heidän mieliään kuin kehojaan.

Naisten suhde toisiinsa vaihtelee, mutta lopulta heidän ainoa mahdollisuutensa selvitä on luottaa toisiinsa. Naisten rooli romaanissa tuon esille naisten alisteisuuden miehille kautta historian, ja joissain tapauksissa Naondel tulee pelottavankin lähelle jopa nykymaailmaa.

Naisten aseman lisäksi myös Anjin rooli oli teoksessa kiinnostava, sillä Anji nousi peräti yhdeksi päähenkilöistä. Sen vaikutus lävistää koko romaanin. Taikuudella ja luonnon magialla onkin Turtschaninoffin romaaneissa aina tärkeä asema, ja niitä kuvataan sellaisella kauneudella, että itse aivan liikutun.

Naondel on myös rakenteeltaan hyvin koostettu. Jokaisen viiden naisen tarina tuodaan esille omina lukuinaan, jotka vuorottelevat keskenään. Tarinat kietoutuvat toisiinsa tavoin, jotka yhdistävät lukuja toisiinsa, ja loppua kohden uusien jalkavaimojen tarinojen merkitys vähenee samoin kuin naisten merkitys vähenee sekä romaanissa että Iskanin elämässä sitä enemmän mitä pidemmälle romaanissa mennään. Siitä huolimatta jokaisen naisen tarina on arvokas ja muodostaa niin temaattisesti kuin rakenteellisestikin tärkeän osan romaania.

Turtschaninoff kuuluu suosikkikirjailijoihini, enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Upea luonnon kuvaus ilahdutti, julmuutta hyökyvä tarina herätti tunteita ja jopa ruuan kuvailu herautti – jälleen kerran – veden kielelle. Naondel ei yllä suosikikseni Turtschaninoffin tuotannosta, mutta se ei jätä kylmäksikään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti