Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Elina)

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Gummerus 2016

487 sivua

Alkuteos: Me Before You. 2012.

suom. Heli Naski

Hyvää alkavaa vuotta minunkin puolestani! Useampikin viime vuonna luettu kirja on minulta postaamatta vielä blogiin, joten niistä tulossa ensin höpinää ennen kuin päästään tämän vuoden kirjoihin. Tämänkin romaanin taisin lukea itse asiassa jo lokakuussa, joten on korkea aika saada postaus viimein ulos! Näin ensin trailerin tästä Kerro minulle jotain hyvää -romaaniin pohjautuvasta elokuvasta. Leffateatterin sijaan kävelin kirjakauppaan ja ostin kyseisen kirjan. Kirja sai hetken odotella lukupinossa vuoroaan, tosin avattuani sen ei mennyt kuin muutama ilta niin kirja oli luettu. Odotin höttöä ja romantiikkaa, mutta romaani antoi paljon enemmän.

Tarinan päähenkilö on 26-vuotias Louisa Clarke, joka asuu englantilaisessa pikkukaupungissa perheensä luona. Hänet työllistänyt kahvila kuitenkin sulkee ovensa ja Louisa huomaa olevansa tilanteessa, jossa hän tarvitsee kipeästi rahaa. Hän asuu nimittäin perheensä kanssa ja isä on joutunut työttämäksi ja ruokittavina olisivat myös sisar pienen lapsensa kanssa. Niinpä Louisa joutuu aloittamaan työn, joka ei aluksi vaikuta kovinkaan hyvältä. Hänestä tulee halvaantuneen 35-vuotiaan Will Traynorin henkilökohtainen avustaja. Eikä hänellä ole hommaan edes minkäänlaista koulutusta.

Will ei ole mitenkään helppo avustettava, ei sillä että Louisa edes joutuisi huolehtimaan kaikesta, hänen tehtävänään on vain pitää Will hyvällä tuulella. Se ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Willin elämä ennen pyörätuolia oli huikea - hän oli varakas yritysjohtaja ja huimapäinen seikkailija. Enää hän ei ole mitään entisestä elämästään eikä voi kestää ajatusta. Will ei myöskään enimmäkseen välitä hassusti pukeutuvasta ja hölmöstä Louisasta, jonka hänen äitinsä on palkannut pyörimään asunnossa. Louisan hermot joutuvatkin koetukselle moneen otteeseen Willin kanssa.

Romaanissa parasta ovat sen henkilöhahmot. Vaikka voisi kuvitella Louisan olevan perinteinen chick litin hahmo niin ensimmäisenä ei tullut mieleen yksikään chick lit vaan ranskalainen elokuva Koskemattomat (Intouchables, 2011), jossa myös neliraajahalvautunut miljonääri etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa ja päätyy palkkaamaan rääväsuisen työttömän Drissin. Hyvin samassa hengessä Louisa saa paikkansa asenteensa vuoksi, ei kokemuksensa ja johdattelee Williä erilaisiin seikkailuihin ja näkemään että elämä on vielä elämisen arvoinen.

Kerro minulle jotain hyvää on samaan aikaan sekä hyvin koskettava, kunnianhimoinen ja painava että kevyt, leppoisa ja hyväntuulinen. Suuret tunteet on kirjoitettu mukaan hyvin ja loppuratkaisua varten suosittelen hankkimaan nipun nenäliinoja viereen. Heti kirjan luettuani piti alkaa selvitellä mistä saisin käsiini romaanin itsenäisen jatko-osan Jos olisit tässä, joka kertoo Louisan elämästä Willin jälkeen. Palautin tuon opuksen kuitenkin jo aikapäivää sitten kirjastoon, joten ei siitä sen enempää kuin että oli sekin lukemisen arvoinen, joskaan ei tietysti yhtä hyvä kuin tämä ensimmäinen osa. Seuraavaksi taidankin sitten katsoa vaikka sen elokuvan, mahtaakohan se yltää lainkaan romaanin tasolle?