Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bazar 2016
410 sivua
suom. Maija Heikinheimo
Alkuteos: Speaking from Among the Bones. 2013.
Vuoden 2016 lopulla nautiskelin vielä Alan Bradleyn uusimmasta Flavia-dekkarista ja olikin ihanaa palata taas de Lucen perheen maailmaan. Sarjan suomennokset ovat ehtineet jo viidenteen osaansa ja linkit arvioihini sarjan edellisistä osista löydät postauksen lopusta. Mikäli sarja ei ole vielä tuttu niin kannattaa tutustua ensin aiempien osien arvioihin, joissa enemmän taustatietoja.
Tämä romaani oli taas taattua Flavia-laatua eli kaikkinensa varsin mainiota luettavaa. Innolla aina odotankin sarjan seuraavaa osaa ja suomennoksia on tullut varsin kiitettävää tahtia. Tällä kerralla koko Flavian perhe kipuilee, koska heidän kartanonsa Buckshaw on vararikossa ja se on jouduttu laittamaan myyntiin. Flavian isä rypee rahahuolissaan ja sisaruksetkin ovat apeita, mutta Flavialla kuitenkin riittää kiirettä eikä hän paljoa kotona ehdi kuin käväistä. Nimittäin Bishop Laceyn kirkossa ollaan avaamassa suojeluspyhimyksen Pyhän Tancredin hautaa muistopäivän kunniaksi. Flaviaa asia kiinnostaa kovasti, varsinkin kun haudan avaus viivästyy kun kirkon urkurin Collicutin naamioitu ruumis löydetään yllättäen. Tietenkin Flavia on ensimmäisenä paikalla nuuskimassa niin Collicutin ruumista, kirkon kryptaa, urkuja kuin salaperäisiä käytäviäkin.
Tuttuun tapaansa itsenäinen 11-vuotias Flavia ei kysele tutkimuksiinsa paljonkaan lupia vaan ajelee pitkin kyliä pyöränsä Gladysin kyydissä ja päättelee johtolankansa aivan itse. Tällä kertaa hän päätyy myös omituiseen ja kammottavaan kartanoon, jonka suojissa elää eräs henkilö, joka tunsi hänen äitinsä. Tässä piileekin yksi koko sarjan miellyttävimmistä seikoista, se nimittäin tuntuu koko ajan kehittyvän edetessään. Esimerkiksi Flavian äidin katoamiseen on viitattu pitkin matkaa ja salaperäisyyden verhoa on raotettu hiljalleen. Sarja viittaa jatkuvasti aiempiin osiinsa eivätkä hahmot elä missään muuttumattomassa tyhjiössä vaan maailmassa, joka heidän ympärillään kehittyy koko ajan ja Flaviankin pitää paitsi ratkaista rikoksia myös samaan aikaan pysyä muutoksessa mukana. Buckshawin kartanon kohtalo on myös sellainen asia, joka jää mietityttämään seuraavaa osaa ajatellen - saavatko de Lucet jäädä sukukartanoonsa vai ajetaanko heidät pois?
Mitä tulee urkurin kuolemaan, paljastuu matkan varrella paljon muitakin omituisuuksia. Flavian sisaren Feelyn mukaan urut ovat olleet epäkunnossa jo pitkään, seurakunnan pastorin vaimo pyörtyy kirkon käytävälle nähtyään Flavian, kirkon pihalla on nähty vuosikausien ajan öisin ihmeellisiä valoja ja löytääpä Flavia vielä salaisen maanalaisen tunnelin kirkon hautaholviin, jossa pitäisi levätä Pyhä Tancred. Juonikuvio niin rikoksen ratkaisemisen osalta kuin de Lucen perheen ja kartanon tilanteen kannalta on kertakaikkiaan monipuolinen. Romaani päättyy vielä hyvin mieltä kutkuttavaan tilanteeseen, joten eipä taas varmaan auta muu kuin odotella seuraavaa osaa. Kuudes suomennos Kuolleet linnut eivät laula ilmestyy ainakin ennakkotietojen mukaan toukokuussa.
Sarjan aiemmat osat:
Piiraan maku makea
Kuolema ei ole lasten leikkiä
Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Filminauha kohtalon käsissä
Kommentit
Lähetä kommentti