Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta (Elina)

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

Gummerus 2017

447 sivua

suom. Naski Heli

Alkuteos: The Girl You Left Behind. 2012.

Vuoden ollessa lopuillaan yritän vielä ehtiä kirjoittaa tämän vuoden puolella mahdollisimman monesta vuoden aikana lukemastani kirjasta. Vielä on nimittäin aika monesta bloggaamatta. Luin loppusyksystä peräti kolme Jojo Moyesin kirjaa. Näistä viimeisimpinä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta, jonka luin lähinnä lukuhaastetta varten saadakseni täytettyä kohdan 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Tuohon kohtaan oli aluksi hankalaa keksiä itselleen mieluista luettavaa, mutta tämä osui ja upposi. En halunnut lukea mitään sotaromaania, joten lukuhaasteen facebook-sivuilta saatu vinkki kohtaan sopivasta chick litistä oli oiva valinta.

Tarina kertoo ranskalaisen taidemaalarin Edouard Lefevren vaimosta Sophiesta. Edouard joutuu rintamalle ensimmäisessä maailmansodassa ja Sophie puolestaan palaa Pariisista kotikyläänsä pyörittämään perheensä hotellia yhdessä sisarensa ja veljensä kanssa. Kylän valtaamat saksalaiset upseerit tulevat hotellille iltaisin syömään ja erityisesti uusi komendatti kiinnittää huomionsa Sophieen sekä tästä maalattuun muotokuvaan, joka roikkuu hotellin aulan seinällä.

Lisäksi liikutaan lähes sata vuotta myöhemmin Lontoossa, missä Edouardin Sophiesta maalaama muotokuva (nimeltään Tyttö jonka jätit taaksesi) on päätynyt Liv Halstonin kodin seinälle. Liv on saanut taulun lahjaksi aviomieheltään, joka on kuollut neljä vuotta aiemmin. Yksinäinen ja lähes rahaton Liv asuu arkkitehtimiehensä suunnittelemassa modernissa lasitalossa ja tuo kaunis taulu on hänelle tunnearvoltaan mittaamaton. Liv on hieman hukassa elämässään ja kun Lefevren sukulaiset palaavat vaatimaan taulua itselleen niin hän ei aio antaa periksi.

Moyesin romaanit eivät ole pelkkää höttöä, vaikka toki niissä on paljon myös perinteisen romanttisen romaanin aineksia sekä kliseitäkin. Tähän romaaniin ryhtiä tuovat kaksi rinnakkaista aikatasoa, joista helpompaa on samaistua toki nykyajan Lontooseen. Maailmansodan aikaisen Ranskan kuvaus on viehättävää, mutta tuntuu välillä hieman epäuskottavalta. Toki se tuo romaaniin myös paljon sen kaipaamaa koskettavuutta, jota tuskin tulisi pelkästään nykymaailmaan sijoittuvasta tekstistä. Ei sillä, on romaanin Lontooseen sijoittuvissakin jaksoissa epäuskottavuutta, esimerkiksi miten juuri tuota taulua etsivä Lefevren sukulaisten palkkaama Paul tutustuu sattumalta Liviin ja huomaa taulun tämän asunnon seinällä.

Kuitenkin juuri tuo Sophien muotokuvan etsintä tuo myös kiinnostavuutta romaaniin. Taulu riippuu ranskalaisen maalaishotellin seinällä ja myöhemmin Livin mies ostaa taulun Espanjassa pariskunnan ollessa häämatkalla, mutta mitä kaikkea taululle tapahtuu tässä välissä entä kenelle taulu laillisesti kuuluu. Oikeastaan olisin kaivannut romaaniin vielä enemmän tutkimusta taulun vaiheista. Romaanin nimi antaisi ymmärtää siihen suuntaan. Hesarissa oli vastikään juttu kirjojen trendikkäästä nimeämisestä relatiivilauseella. Jojo Moeysin kirja on siitä yhtenä esimerkkinä jutussakin. Ainakin tässä kirjassa on muistettu laittaa pilkku oikealle paikalleen. Jännittävää kyllä, alkuperäinen nimi on sama kuin romaanissa taululla (The Girl You Left Behind eli Tyttö jonka jätit taaksesi). Suomennos jää lopulta hieman irralliseksi. Ketkä nyt ovatkaan sitten ne, jotka ymmärtävät kauneutta? Sophie ja Liv vai kenties saksalainen komendantti Friedrich, Sophien mies Edouard tai taulua etsivä Paul?