Stephen Hawking: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa (Hanna)

Stephen Hawking: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa

WSOY 2015

215 sivua

Suom. Risto Varteva

Alkuteos: The Universe in a Nuthshell. 2001.

Huh. Tulipa luettua. Voin heti alkuun sanoa, että fysiikka on melko kaukana omasta mukavuusalueestani, mutta siitä huolimatta fysiikka ja maailmankaikkeus kiehtovat minua. Tämä kiinnostus on pitkälti saanut alkunsa aikuisiällä, ellei lasketa sitä, kun 12–13-vuotiaana haaveilin ryhtyväni tähtitieteilijäksi.

Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa ei suinkaan ole tietokirjojen helpoimmasta päästä, vaikka onkin sitä varmasti omalla alallaan. Ovathan Hawking ja myös tämä nimenomainen teos palkittuja siitä, että ne ovat tuoneet fysiikan ja maailmankaikkeuden lait lähemmäksi tavallista pulliaista.

Hawking on järjestänyt teoksensa siten, että ensimmäiset kaksi lukua (Suhteellisuuden lyhyt historia sekä Ajan muoto) ovat pakollista luettavaa, ennen kuin lukija etenee kirjan sivuilla. Näiden lukujen jälkeen lukuja saa selata siinä järjestyksessä kuin mieli tekee. Itse etenin konstailematta järjestyksessä.

Luvuissa käsitellään kaikenlaista maailmankaikkeuden eri ulottuvuuksista aikamatkailun mahdollisuuteen ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Lukija oppii aika-avaruuden laeista, painovoimasta, kvanttifysiikasta, säieteoriasta, mustien aukkojen synnystä, hiukkasista ja braaneista (eli mahdollisista lisäulottuvuuksista tuntemiemme neljän ulottuvuuden lisäksi).

Asiaa on siis paljon, enkä edes esitä muistavani – tai edes ymmärtäneeni – kaikkea. Teos olikin aluksi vaikealukuinen siksi, että olisin kaivannut lisäselityksiä monille asioille. Hawkingilla on tyyli, että osan ilmiöistä hän vain toteaa: “koska x, voimme päätellä että y”, mutta hän ei välttämättä avaa lainkaan sitä, mistä voimme päätellä, että alkulähtökohta on x. Useat näistä asioista on todennäköisesti jätetty kertomatta, koska niiden takana on liian monimutkaista fysiikkaa tai niiden kertominen ei vain ole mielekästä, jotta pääasia pysyisi kasassa ja mahdollisimman lähestyttävänä.

Itse haluan kuitenkin aina ymmärtää asiat perin pohjin, joten minulle tämä tyyli oli haastava. Vaati sisua hyväksyä se, etten voi ymmärtää jokaista yksityiskohtaa eikä se ole tarpeenkaan, sillä muuten harhaudun ns. “pääjuonesta”. Kun lopulta kuitenkin sain hyväksyttyä, että en voi ymmärtää kaikkea, ja antauduin teoksen ja sen abstraktien käsitteiden vietäväksi, aloin nauttia lukukokemuksesta täysin rinnoin. Teoksessa on äärettömän mielenkiintoisia skenaarioita, selvityksiä sekä kertomuksia asioista, joista ei vieläkään ole varmuutta.

Oli ilahduttava myös huomata, että abstraktiudessaan teos läheni ajoittain jopa filosofiaa: esiteltyjen ilmiöiden ymmärtäminen (päällisin puolin) vaatii aivoilta samankaltaista kykyä käsitellä abstrakteja käsitteitä ja ulottuvuuksia kuin filosofia. Platonin luolateorian ymmärtäminen on siis apu! Nautin suunnattomasti tästä havainnosta: filosofia ja fysiikka asetetaan usein tiedejanan ääripäihin, ja siellä ne sijaitsevatkin, mutta siitä huolimatta niissä on yhteneväisyyksiä. Ehkä kyseessä ei siis olekaan jana vaan jokin ympyrän kaltainen, jossa nämä ääripäät lähenevät toisiaan.

Hawking esittelee maailmankaikkeuden lakeja myös hauskasti arkisin vertauskuvin ja esimerkein: mustaa aukkoa verrataan esimerkiksi gramofoniin. Tästä huolimatta – kuten jo sanoinkin – minua jäi harmittamaan, että osa ilmiöistä piti vain hyväksyä annettuina sen sijaan, että niitä olisi esitelty tarkemmin. Suostun kuitenkin nielemään tämän pettymyksen. Vastaavasti kirjan takaosan sanakirja olisi mielestäni voinut olla laajempi ja esitellä useampia niistä käsitteistä, joita teoksessa mainitaan. Kaikkiaan sanakirja osoittautui kuitenkin käteväksi, sillä sieltä voi useamman kerran käydä tarkistamassa, mistä jossakin teoriassa olikaan kyse.

Kaiken kaikkiaan Hawkingin teos oli siis aluksi vaikea, mutta lopulta se omalla tavallaan veti mukaansa ja sai vähän miettimään, teinkö oikein jättäessäni tähtitieteilijähaaveeni murrosikään. :P

Lukuhaasteessa sijoitan Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa kohtaan 45. Palkittu tietokirja, sillä se on saanut Aventis-palkinnon vuonna 2002. Lisäksi teos sopisi lukuhaasteen kohtiin 4. Kirjan nimessä on jokin paikka; 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi; 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä ja 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.