Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (Elina)

Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina. Kypsyys - Vanhuus.

Wsoy 2018

512 sivua

suom. Helinä Kangas

Alkuteos: Storia della bambina perduta. 2014.

Minun osaltani viime vuoden kirjoista bloggaaminen jatkuu vielä jokusen hetken tämän vuoden puolelle. Yksi vuoden viimeisimpinä luetuista kirjoista osoittautui kuitenkin parhaimmaksi, joten aloitetaan sillä. Elena Ferranten neliosaisen Napoli-sarjan päätöskirja Kadonneen lapsen tarina oli odotettu ja se lunasti hienosti odotuksensa. Olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina ja Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. 

Kadonneen lapsen tarina alkaa kutkuttavasta asetelmasta, johon edellinen romaani päättyi. Elena on jättänyt aviomiehensä Pietron ja pienet tyttärensä Deden ja Elsan ja lähtenyt nuoruuden ihastuksensa Ninon matkaan. Romaanin alku on mielestäni sen ainoa kompastuskivi. En päässyt missään kohtaa yli Elenan hölmöilystä Ninon suhteen enkä sulattanut hänen valintaansa. Toisaalta ehkä Elenan tarinalle se oli välttämättömyys. Elenan piti tehdä valintansa ja kestää niiden seuraukset. Hitaan alun jälkeen pidin romaanista kuitenkin lopulta todella paljon.

Firenzessä asunut ja Italiassa ja Euroopassa matkustellut Elena päätyy tyttärineen takaisin lapsuutensa kortteliin Napoliin. Napoliin paluu tuntuu hänestä yhtä aikaa kamalalta, mutta toisaalta taas kaikki on tuttua ja turvallista. Napoli on myös muuttunut sinä aikana kun Elena on ollut muualla eikä hän kaikkea meinaa edes tunnistaa. Lila myös alkaa tutkia Napolin historiaa ja pääsee pintaa syvemmälle heidän kotikaupunkiinsa, niin tuttuun mutta samalla niin vieraaseen. Kaupungin kuvaus on tässäkin romaanissa todella upeaa ja realistista ja jälleen huomasin kirjan luettuani googlailevani Napolia ja Italiaa.

Elenan muutettua takaisin Napoliin, hän ja Lila ovat raskaana samaan aikaan ja heidän ystävyytensä lujittuu taas vuosien tauon jälkeen. Siinä missä edellisessä kahdessa romaanissa Lila on jäänyt hieman taka-alalle niin tässä hänet tuodaan taas uudestaan esille ja myös siksi tämä oli mielestäni parempi kuin edelliset kaksi sarjan osaa. Toisaalta en näe syytä arvioida osia liikaa myöskään toisistaan irrallaan, yhdessä ne kertovat tarinansa. Elenan ja Lilan ystävyys on monimutkainen ja vahva, välillä se on katkennut ja uudestaan vahvistunut, sellainen mitä ystävyydet oikeassakin elämässä ovat. Elena on edelleen myös hyvin epävarma omasta roolistaan kirjailijana, vaikka hänen uransa onkin tässä vaiheessa jo pitkä ja hän on julkaissut useita menestyneitä romaaneja. Hän yhä vertaa itseään Lilaan, vaikka tämä ei ole kirjailijaksi ryhtynytkään. Lila puolestaan menestyy omalta osaltaan uudessa yrityksessään tietokoneiden maailmassa. Elena vertaa myös heidän samanikäisiä tyttäriään toisiinsa ja kokee jatkuvasti olevansa huonompi äiti.

Tämä romaani kuten kaikki sarjan edeltäjänsäkin kuvaa loistavasti naisten asemaa yhteiskunnassa, kiipeämistä ylemmille yhteiskunnan portaille, ystävyyttä, Italian poliittista ilmapiiriä, Napolin muutoksia ja perheiden hajoamisia ja yhdistymisiä. Viimeisille sivuille asti luin Elenan ja Lilan tarinaa ahmien ja keskittyneesti. Näissä romaaneissa on ollut jotain erityisen hienoa, jota on vaikeaa pukea sanoiksi lukemisen jälkeen, joten en tämän enempää sitä nyt yritäkään. Ehdottomasti yksi parhaista kirjasarjoista pitkään aikaan ja varmasti palaan sen pariin vielä myöhemminkin. Voin lämpimästi suositella sarjaa, mikäli et ole vielä sitä lukenut.

Lukuhaasteessa romaani sopisi kohtiin 1. kirjassa muutetaan, 15. palkitun kirjailijan kääntämä kirja, 17. kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa, 19. kirja käsittelee vanhemmuutta ja 49. vuonna 2018 julkaistu kirja. Sijoitan kirjan kohtaan 26. kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt. Olen käynyt kyllä Italiassa, mutta en Napolissa. Vuoden 2019 lukuhaasteessa kirja sopii ainakin mainiosti kohtiin 2. kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä ja 11. kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.