Naomi Ishiguro: Escape Routes

Ei varmastikaan ole helppoa lähteä kirjailijaksi, kun täytettävänä tai vertailuna ovat arvostetun ja rakastetun Nobelisti-isän suuret saappaat. Naomi Ishiguron novellikokoelma seisoo kuitenkin omilla jaloillaan ja on eroaa kerrontatyylitään tarpeeksi isästään Kazuosta (vaikka yhtäläisyyksiä on) riittävästi, jotta hänen oma äänensä kuuluu läpi. Vuonna 1992 syntynyt Naomi (puhun nyt poikkeuksellisesti molemmista kirjailijoista etunimellä, jotta erotan heidät toisistaan) kirjoittaa oman sukupolvensa kokemuksista lähtien.

Kaikissa Escape Routesin (”Pakoreitit”) maagista realismia tihkuvissa novelleissa hahmot pyrkivät tavalla tai toisella pakenemaan jotain elämässään. Tyyli pysyy melko samanlaisena jokaisessa novellissa, vaikka ne eroavatkin toisistaan. Kokoelmassa on myös kolmeosainen novelli "Rat Catcher", joka on ripoteltu kokoelman alkupuolelle, keskellä ja loppuun. Se on novelleista myös ainoa, joka selkeästi irtaantuu maagisesta realismista suoraan sadun puolelle eräänlaisena absurdina ja makaaberina Pillipiipari-tarinana. Valitettavasti juuri tämä kyseinen novellisarja oli kaikista vähiten suosikkini ja se vei sivumäärällisesti selkeästi eniten tilaa.

Muut novellit ovat melko tasavertaisia keskenään yhdistellen tosimaailmaa ja hahmojensa olemassaolon tuskaa taianomaisella tavalla. Esiin nousee joitain helmiä, jotka puhuttelevat minua eniten. Eräässä novellissa nuori pikkukaupungin poika haluaa tähtitieteilijäksi ja kotonaan vierailevan tieteilijän inspiroimana rakentaa kaappiinsa eräänlaisen mustan aukon. Toisessa tarinassa elämässään ja parisuhteessaan ajelehtiva nuori mies kertoo elämäntarinaansa puistossa tapaamalleen naiselle ja hakee pakokeinoa elämänsä epävarmuuden tuskasta: miten edetä elämässä, kun ei tiedä mitä haluaa eikä tunne olevansa ohjaksissa. Kolmannessa suosikissani nuori nainen ystävystyy kerrostalonsa katolla asuvien pulujen kanssa.

Nyt kun meitin, itse asiassa kokoelmassa esiintyvät eläimet ovatkin juuri puluja ja rottia – nykyajan urbaaneja eläimiä, eivät mitään metsän nallekarhuja ja Beatrix Potterin pupuja. Naomin sadunomainen ja eksistentiaalinen kerronta yhdistyy urbaaniin elämään ja kuvastoon tavalla, joka toimii.

Naomin tyyli yhdistelee tajunnanvirtaa ja puhemaista kerrontaa, kun hahmot ikään kuin puhuvat itse itselleen. Dialogit muiden kanssa jäävät pintapuolisimmaksi kuin hahmojen keskustelut itsensä kanssa, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuten jo mainitsinkin, tähän kerrontatyyliin on lisätty ripaus magiaa: elämäntuska on realistista mutta pakokeinot siirtyvät magian puolelle.

Yhteistä novelleille on nykyajan ja milleniaalisukupolven elämän sirpaleisuus, jonka kanssa hahmot yrittävät tulla sinuiksi ja jota he samalla yrittävät paeta eri tavoin hukuttautumalla mielensä sopukoihin, mielikuvitukseen tai muuten maailman hulinaan. Eksistentiaalisen kriisin tematiikka tuntuu läpi teoksen: nykyihminen käsittelee oman olemassaolonsa vaikeutta maailmanlaajuisen sekasorron keskellä globalisoituneessa maailmassa, jossa kaikki alkaa muistuttaa yhä enemmän toistaan.

Escape Routes ei ole ehkä paras novellikokoelma, jonka olen lukenut, mutta se todistaa, että isänsä Kazuon tavoin Naomilla on oma äänensä ja sana hallussa. Olen pyrkinyt arvostelemaan teoksen objektiivisesti, mutta myönnän, että kun kyseessä on Nobelistin tytär – ja luinhan itsekin Kazuon Pitkän päivän illan juuri – vaikuttaa tämä väistämättä siihen, miten lähestyn teosta. Naomi ei ehkä ole vielä aivan yhtä kypsä kirjailija kuin isänsä, ja novellit ovat hieman epätasaisia. Escape Routes kuitenkin osoittaa, että perheessä on kyllä sana verissä ja ehdottomasti kyllä nautin Naomin luomasta, nykymaailman eksistentiaalista kriisiä, taianomaisuutta ja urbaania elämää yhdistävästä tunnelmasta.

Lukuhaasteessa sijoitan Escape Routesin kohtaan 48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (vastinpari on Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta). Lisäksi se sopisi kohtiin 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa; 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle; 39. Novellikokoelma ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Naomi Ishiguro: Escape Routes. Tinder Press 2020. 289 sivua.