Richard Powers: The Overstory

 

 

The Overstory on kunnianosoitus puille ja metsille. En ensin meinannut saada romaanista kiinni ja kituutin sen ensimmäisessä 150 sivussa melko pitkään, mutta lopulta romaani kolahti, kun irralliset juonisäikeet alkoivat kietoutua toisiinsa. Overstory saa todella pohtimaan luonnonvaraisten metsien historiaa ja niistä uhkuvaa voimaa sekä sitä, miten pieni ihminen tässä maailmassa on – mutta miten paljon pienikin voi saada aikaan tuhoa.

Overstory sijoittuu Yhdysvaltoihin ja lähtee matkaan 70-luvun tuntumasta. Romaanin ensimmäiset 150 koostuvat yksittäisistä luvuista, joissa lukijalle esitellään useita eri hahmoja sekä heidän historiansa ja suhteensa puihin. Näitä hahmoja ovat kiinalaistaustainen insinööri Mimi, taiteilijasielu Nick, Vietnamin-veteraani Doug, psykologiaa opiskeleva Adam ja entinen bilehile Olivia. Kohtalo sitoo näiden hahmojen polut toisiinsa, kun he sattuman kaupan kautta löytävät toisensa ja yhteisen uskonsa puiden puolustamiseen laittomilta hakkuilta, joita tehdään talouden kasvun nimissä. Romaani seuraa heidän ”ekoterrorismiaan”, kun he pyrkivät estämään hakkuut väkivallattomin tavoin – esimerkiksi asuttamalla vuoden ajan ikivanhaa jättiläispunapuuta. Lukija pääsee hämmästelemään, miten paljon elämää niin korkealta maanpinnasta voikaan olla.

Viisikon lisäksi romaanissa on muitakin hahmoja, joista suosikkini on kasvi- ja puutieteilijä Patricia, joka uhraa koko elämänsä puille ja niiden tutkimukselle. Hänen tutkimuksensa puiden viestintämekanismeista joutuu ensin naurunalaiseksi, kunnes sen oikeellisuus todetaan myöhemmin. Patrician omistautuminen tutkimusaiheelleen on ihailtavaa. Pelisuunnittelija Neelay on puolestaan vammautunut jo lapsena, mutta hänelle koodi on tarjonnut turvaa pienestä pitäen. Älykkäänä koodarina hän suunnittelee maailman useiksi peleiksi, joihin ihmiset kerta toisensa jälkeen pyrkivät laumoittain kerryttämään resursseja – kuten tavallisessakin elämässä. Lisäksi ovat Dorothy ja Ray, pariskunta, joka istuttaa parisuhteensa vuosipäivien kunniaksi puita, kunnes unohtavat koko toimen ja miltei toisensa arjen pyörityksessä.

Puut kertovat maapallon suurta tarinaa

Overstoryn rakenne on mielenkiintoinen. Ensimmäiset noin 150 sivua ovat nimetty alaotsikolla ”roots”, mikä viittaa metsän alakasvustoon: eri hahmot esitellään lukijalle. He ovat tarinan juuret, sen kiinnike aikaan ja paikkaan. Toinen osa, ”trunk” kuvaa sitä, miten juuret – eli eri hahmojen tarinat – alkavat yhdistyä toisiinsa. Kolmas osa ”crown” kuvaa tarinan latvustoa, sen huipennusta. Neljäs osa ”seeds” kuvaa siementä uudelle tarinalle.

Kuten sanottua, ”roots” oli haastavaa luettavaa. Luvut ja hahmot vaihtuivat ilman selkeää linkkiä toisiinsa, mikä sai minut ihmettelemään, oliko kyseessä sittenkin novellikokoelma – kunnes toisessa osiossa pääsin lopulta kärryille ja jopa nolostuin kärsimättömyyttäni. Ymmärrettyäni tämän jipon siinä, miten romaani oli rakennettu, aloin ihailla sitä, miten lukujen ja tarinan merkitys rinnastui puun rakenteeseen. Toisaalta on harhaanjohtavaa rinnastaa puu ihmiselämän tarinaan, sillä puu on paljon pitkäikäisempi ja ihmisen elämä on puiden rinnalla vain silmänräpäys.

Tämä onkin yksi romaanin viesteistä: puiden pitkäikäisyys verrattuna ihmiseen. Ajan saatossa ja evoluution voimalla ne ovat täydellistäneet olemassaolonsa maapallolla ja säilyneet täällä pitkään – jotkut yksilöt jopa vuosituhansia. Yhden ihmisen tarina – jopa koko ihmiskunnan tarina – on mitätön yhden puun tarinan rinnalla. Tästä ajatuksesta kumpuaa selkeästi myös koko romaanin nimi: ”overstory” viittaa metsän yläkasvustoon mutta leikkisästi myös ”korkeampaan” tarinaan. Siinä missä pitkäikäiset puut muodostavat maapallon ”ylätarinan” (puhumattakaan siitä, että ne pitävät maapallon elossa), ihmiset muodostavat ”alatarinan”. Ihmiset ovat ikään kuin metsän alakasvustoa (”understory”).

Historia ja evoluutio ovatkin voimakkaasti kerronnan ja koko tarinan taustalla. Puut ovat olleet maapallolla paljon ihmistä pidempään, mutta ihmisen seurauksena luonnonmetsien osuus vain vähenee huolimatta siitä, että on osoitettu monimuotoisen luonnon ja metsän voivan talousmetsää paremmin ja olevan siten oleellisia maapallon terveydelle. Biljoonien vuosien kehitys valuu hukkaan ja harvojen rahapusseihin. Tämä viesti tulee Overstorysta voimakkaasti esille – miltei paatoksellisesti mutta ei kuitenkaan liian.

Teollistuminen ja teknologia vaikuttavat metsiin

Metsien, evoluution ja ihmiskunnan rinnalla kulkee teollistuminen, jonka seurauksena ihminen on kaatanut metsää oikein urakalla talouskasvun ja toki myös henkiinjäämisen motivoimana. Jokainen metsämies yrittää pitää vain oman perheensä pinnalla, mutta pieni ihminen ei näe kokonaiskuvaa: sitä miten luonnonsuojelijat pyrkivät suojelemaan lopulta ihmistä ja lajin selviytymistä, eivät pelkkää metsää. Ihmiskunta kokonaisuutena näyttäytyy itsekeskeisen sokeana ympäristölleen ja tosiasioille.

Koska puiden suojelu on kuitenkin laajan konsensuksen eli talouskasvun vastaista, ei sitä katsota hyvällä Overstoryssa onkin hirvittäviä kuvauksia epäoikeudenmukaisesti poliisiväkivallasta, kun mielenilmauksia yritetään purkaa – yhtenä keinona pippurisumute. Tänä vuonna Yhdysvaltain poliisiväkivalta on noussut suuresti otsikoihin, ja satuin lukemaan näitä yksityiskohtaisia kuvauksia vain pari päivää sen jälkeen, kun Suomessa poliisi oli sumuttanut ympäristöaktivisteja. Voin sanoa, että näistä syistä kyseiset kuvaukset eivät olleet rentouttavinta iltaluettavaa vaan ahdistivat realistisuudessaan ja ajankohtaisuudessaan.

Teollistumista seuraa teknologinen kehitys. Internet tarjoaa mahdollisuuksia uppoutua toiseen maailmaan, kun maailma ikkunan ulkopuolella on kaaoksessa. Se tarjoaa pakopaikan myös niille, jotka eivät voi fyysisesti liikkua – kuten Neelaylle. Mielestäni on jännittävää, ettei digitalisaatiota kuvata yhtä turmiollisesti kuin teollisuutta: pikemminkin bittiavaruus kuvataan omanlaisekseen metsäksi, jossa jokainen säie haarautuu yhä uudelleen ja uudelleen laajaksi verkoksi kuin puiden oksasto konsanaan.

Powers kuvaa puita sellaisella tarkkuudella ja taidolla, että taustalla ei voi kuin olla kirjailijan ansiokas uppoutuminen aiheeseen, ja Powers onkin tunnettu tiedepainotteisesti fiktiosta. Voin suositella Overstorya kaikille, joita metsät, puut sekä ympäristö ja sen monimuotoisuus yhtään kiinnostavat – ja jotka ovat valmiita näkemään vähän vaivaa siihen, että tarina lähtee käyntiin. Opin romaania lukiessani uskomattoman määrän erilaisia puiden nimiä. Olen tosin unohtanut jo useimmat niistä, mutta sain hupia kun aina uuden puun kohdalla googlasin, mitä se näyttää. Olin ylipäätään halunnut lukea Overstoryn heti siitä lähtien, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran sen ollessa Pulitzer-ehdokkaana – ja voitettua sen. Ajatus kirjasta, joka keskittyy puihin ja metsiin sekä ihmisen rooliin niiden rinnalla, oli vain niin kutkuttava – ja olin oikeassa.

Lukuhaasteessa sijoitan Overstoryn kohtaan 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu. Lisäksi se sopisi kohtiin 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä; 7. Kirjassa rikotaan lakia; 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja; 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja ja 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana.

 Richard Powers: The Overstory. W. W. Norton & Company 2018. 502 sivua.