Vesa Sisättö: Lukemisen voima

Vesa Sisätön Lukemisen voima ei välttämättä tarjoile enemmän lukevalle paljoa uutta, mutta ainakin se on pullollaan hauskoja anekdootteja lukemisen merkityksestä kirjoittajansa elämässä sekä kivoja vinkkejä lukujumin selätykseen tai kausikirjojen valintaan. Kirjan luettuani sitä paitsi totesin, ettei minulla varmastikaan voi olla kotona liikaa kirjoja ja tilasin heti verkkokaupasta neljä lisää.

Minua kiinnosti Lukemisen voimassa lähinnä se, löytyisikö kirjasta oikeasti toimivia vinkkejä siihen miten rauhoittaa mielensä ja parantaa keskittymiskykyään kirjojen lukemista varten. Toki kirja antaa paljon ideoita, mutta mitään mahtavaa, yksinkertaista ja helppoa ratkaisua se ei tarjoa.

Lukemisen voiman alkupuolisko kuvaa sitä, miten lukeminen hiipuu. Se porautuu hyvin syvällisesti siihen, miksi emme enää lue. Lisäksi Sisättö kuvaa tarkasti myös lukemisen historiaa. Omakohtaiset esimerkit siitä, miten lukeminen on vähentynyt tuntuivat kuvaavilta, ja pystyin todellakin samastumaan asiaan. Toisaalta välillä esimerkiksi internetistä puhuttaessa kirja tuntui vain latelevan niin moneen kertaan kerrottuja totuuksia, että pieni oikominen ei olisi ollut haitaksi. Tai kenties vain olen itse perehtynyt tähän aiheeseen ja pohtinut sitä paljon itsekin eikä kirja siltä osin tuonut juuri minulle lisää. Lukemisen historia -kappale oli mielenkiintoinen, mutta ei sekään silti kirjan parhaimmistoa. 

Sisättö vertailee myös asiantuntevasti paperikirjaa ja e-kirjaa. Tässä toinen aihelma, josta olen lukenut itse paljon. Toisaalta pidin kyllä tästä osuudesta, kenties siksi että olen Sisätön kanssa samoilla linjoilla siitä, että paperikirjaa on vaikea voittaa. Sisättö perustelee laajasti sitä, mitä etuja paperisella kirjalla on, mutta muistaa myös kertoa milloin e-kirjatkin ovat paikallaan (vaikka lomalle lähtiessä on helpompi pakata kassiin tabletti kuin 20 kirjaa). Tarinan ymmärtämisen suhteen paperikirja on tietenkin paras, koska lukija pystyy koko ajan muodostamaan tarinasta mentaalisen kartan itselleen. Kirjan fyysisyys antaa kontrollia tekstiin, kun kirjaa voi selailla, merkitä, paperi tuntuu käsissä, sivujen kääntelystä lähtee ääni ja kirjat jopa tuoksuvat erilaisille.

Kirjan takakansikin jo kertoo, että lukeminen tutkitusti parantaa keskittymiskykyä ja vähentää stressiä. "Nykyajan maailmassa tuntuu usein siltä, että KATO IHANA KISSAVIDEO!" kuten Sisättö osuvasti asian ilmaisee. Itsekin olen huomannut, että keskittymiskykyni on ollut hieman hukassa välillä ja se johtuu todellakin siitä, että aivot ovat niin tottuneet ruutuihin ja sosiaalisen median vauhtiin, että tarkkaavaisuus on todella koetuksella. Jos jokin ärsyke ei aiheuta keskeytystä niin teemme niin itse. Sisättö kertoo esimerkiksi eräästä brittiläisestä tutkimuksesta vuodelta 2018, jonka mukaan ihmiset vilkaisevat älypuhelinta keskimäärin joka 12. minuutti. Se tuntuu aika hurjalta ajatukselta, mutta ei välttämättä ole kovin kaukana totuudesta. Toki työajalla en esimerkiksi ihan tuollaiseen tahtiin pysty, mutta kyllä kotonakin puhelin pitää nykyään suurinpiirtein piilottaa laatikkoon silloin kun ihan oikeasti haluaa keskittyä esimerkiksi lukemiseen. Sisättö rinnastaa hauskasti tähän aiheeseen 80-luvun ja kysyy leikkimielisesti olisiko tuolloin pidetty hölmönä tyyppiä, joka olisi reilun 10 minuutin välein avannut telkkarin vain nähdäkseen, mitä siellä on meneillään. Kyllä, olisi pidetty.

Kirjan toinen osio kuvaa lukemisen etuja ja sitä, miksi edelleen kannattaisi lukea sekä myös sitä, miten voisi palata lukijaksi. Tässä osuudessa oli paljon hyvää asiaa. Suurin osa tietenkin kirjojen ahkeralle lukijalle jo tuttua, mutta silti mielenkiintoista. En olisi esimerkiksi tiennyt, että lukemisen on (Sussexin yliopiston vuonna 2009 tekemän tutkimuksen mukaan) todettu laskevan stressitasoja peräti 68 prosenttia. Aika hurjaa! Eli stressaantuneena ei todellakaan pitäisi ajatella, että tuijotanpa loppuillan sohvalla telkkaria vaan että luenpa kirjaa. 

Pohdimme Hannankin kanssa alkuvuodesta parin postauksen verran, mistä saisimme arkeemme lisää aikaa lukemiselle, kun sitä ei tunnu vain löytyvän. (Voit lukea postauksemme täältä: Mistä aikaa lukemiselle? Osa 1 ja Mistä aikaa lukemiselle? Osa 2). Emme silloin ainakaan keksineet reilun kuukauden ajankäytön seurantajaksomme aikana mitään mahti-ideaa lukemisen lisäämiseksi, mutta sama pätee kyllä Sisätön kirjaankin. Ideat ovat niitä perinteisiä: äänikirjojen kuuntelua muiden hommien lomassa sekä lukemiselle ajan varaamista (esimerkiksi bussimatkalla töihin tai illalla ennen nukkumaanmenoa). Sisättö itse on varannut iltaisin ruudutonta aikaa lukemiselle ja olen itsekin pyrkinyt tähän samaan jo jonkin aikaa. Välillä onnistun ihan hyvin, mutta monesti kyllä en. TV, kännykkä ja läppäri koukuttavat pahasti iltaisin, vaikka kirjan lukemiselle varattu parituntinen ennen nukkumaanmenoa parantaakin varmasti yöunta.

Itse kärsin tässä alkusyksystä pienoisesta lukujumista, kun lukeminen ei vaan inspiroinut, aikaa ja keskittymistä ei tuntunut olevan. Lukujumin selättämiseksi Sisättö tarjoaa kirjan tarkempaa valintaa. Ja totta vie, kyllähän se monesti auttaakin ja niin minullakin. Keskeneräisenä oli lukujumin vaivatessa aika raskaita kirjoja, joita en loman jälkeen jaksanutkaan tahkota. Kevyempään kirjallisuuteen vaihtaessa lukeminen alkoi taas maistua ja nyt olen saanut tartuttua taas niihin haastavampiinkin opuksiin. Sisättö tarjoilee ratkaisuna myös pienten tavoitteiden asettelua itselleen - luen vaikka tänään 15 minuuttia ja huomenna taas 5 minuuttia pidempään. Tällainen ratkaisu kyllä on itsellänikin ollut välillä toimiva, jos lukeminen ei vain maistu. Välillä saatan merkata myös sivumääriä: vaikka että tänään luen 20 sivua ja huomenna luen 30 sivua. Pienilläkin sivumäärillä kun kirja kuitenkin etenee. Ja jossain kohdassa yleensä huomaa aina, että lukeminen viekin mennessään ja onkin lukenut jo puoli tuntia tai 40 sivua kerrallaan.

Lisäksi pidin osuudesta, jossa kuvattiin miten kasvatetaan lukijoita. Itselläni ei ole lapsia, mutta opettajana koen jatkuvasti kasvattavani lukijoita. Sisättö on haastatellut teokseensa myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, ja hänkin kertoo samaa, minkä olen myös huomannut - kun kotona lapsille on luettu, on lukeminen kaikin puolin yleensä sujuvampaa. Kotona siis kannattaa ensinnäkin näyttää lapsille esimerkkiä lukevista vanhemmista ja toisekseen lukea heille myös ääneen. Tämäkään osuus ei siis varsinaisesti kertonut paljoakaan uutta, mutta välillä pieni muistuttelu on aina paikallaan. 

Lukemisen voiman kolmas osuus taas kuvailee sitä, miten lukemisesta voisi nauttia. Siinä kerrotaan erilaisista mukavista lukuympäristöistä, siitä miten voi etsiä luettavaa sekä yleisesti miten taas alkaa nauttia enemmän lukuhetkistä. Luettavan etsimisessä Sisättö on huomannut saman ilmiön, minkä itsekin olen todennut, suuret kirjakaupat ja ketjut eivät pidä valikoimissaan kovin vanhoja kirjoja. Suurin osa luettavasta on parin vuoden säteellä ilmestynyttä. Yritin esimerkiksi etsiä taannoin Elif Shafakin aiempaa tuotantoa, mutta suurimmista kirjakaupoista ei löytynyt kuin Shafakin uusinta teosta.

Sisättö listaa myös mukavasti luettavaa eri vuodenaikojen mukaan. Ainakin muutama vinkki lähti heti matkaani. Enkä tiennytkään, että norjalaisilla on pääsiäisen aikaan oma oma påskekrim-perinteensä. Dekkarien lukeminen pääsiäisen aikana kuulostaa kuitenkin joltain mitä voisin hyvinkin tehdä (ja itse asiassa olen monena vuonna sattumalta tehnytkin). Lukemisvinkkien ja muutenkin lukemisyhteisöjen osalta Sisättö ei liene tutustunut Instagramin #bookstagram tai #kirjagram-yhteisöön. Vaikka muuten itsekin yritän vähentää somea, niin kirjagramissa on kyllä ihana ja lämmin yhteishenki ja sieltä saa varmasti apuja missä vain kirjoihin liittyvässä asiassa.

Kuten alkuun sanoin, ei Lukemisen voima anna kovasti uutta paljon lukevalle (jollaiseksi itsenikin ajattelen, vaikka en enää nykyään luekaan satoja kirjoja vuodessa). Siinä on kuitenkin paljon ajateltavaa, mikä varmasti näkyy jo pelkästään tämän postauksen pituutena. Monesta asiasta olin samaa mieltä ja Sisätön omakohtaiset kokemukset olivat mukavan samastuttavia kirjaihmiselle. Tämän kirjan voisin antaa luettavaksi myös sille ystävälle, joka ei ole vähään aikaan jaksanut lukea, jos tämän teoksen lukeminen vaikka inspiroisi tarttumaan taas useammin kirjaan.

"Lukeminen on uppoamista toiseen maailmaa, toisiin olemassaoloihin ja elämiin. Lukeminen on Keski-Maa, Tylypahka ja Macondo, seurustelua Hercule Poirot'n, Leopold Bloomin ja Bridget Jonesin kanssa, kärsimistä Gulagissa, purjehtimista alas Mississippi-virtaa ja elämää kivikauden Euroopassa. Lukeminen on perehtymistä saniaisten elämään, Puolan historiaan ja verotusjärjestelmään."

Helmetin lukuhaasteessa Lukemisen voima sopii kohtiin 16. kirjalla on kirjassa tärkeä rooli ja 49. vuonna 2020 julkaistu kirja.

Vesa Sisättö: Lukemisen voima. Rauhoita mielesi ja paranna keskittymiskykysi. SKS 2020. 212 sivua.