Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Hämmentynyt. Monimutkainen. Kerroksellinen. Ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleeni Haruki Murakamin Maailmanlopusta ja ihmemaasta. Murakami on jälleen kerran onnistunut luomaan aivan omanlaisensa tarinan, joka tempaa mukaansa. Tässä romaanissa tarina liikkuu kahdessa paikassa vuorotellen lukujen välillä: Ihmemaassa ja Maailmanlopussa. Ihmemaassa seurataan nimettömänä pysyvää japanilaista miespäähenkilöä ja hänen mielensä kiemuroita, kun hän saa tehtävän omituiselta tiedemieheltä. Hänen peräänsä lähtevät myös vastapuolen korstot ja hänen pitää paeta maan alle seuranaan tiedemiehen viehättävä lapsenlapsi. Maailmanlopussa taas päähenkilö on joutunut muurien ympäröimään kummalliseen kaupunkiin muistamatta miten on sinne päätynyt. Hänen varjonsa irrotetaan ja viedään samantien pois ja hänen tehtävänään on istua kaupungin kirjastossa lukemassa unia yksisarvisten kalloista. Kuulostaako kummalliselta? Sitä se onkin.

Murakami punoo tarinaansa vähitellen ja se, että luvuissa liikutaan eri maailmoissa, toimii tässä romaanissa todella hyvin. Olin ajatellut, että esimerkiksi Suuri lammasseikkailu olisi kummallisinta lukemaani Murakamia, mutta tämä vie voiton olemalla vieläkin maagisrealistisempi kuin mikään aiemmin lukemani. Ihmemaa-jaksojen kuvaus Tokiosta tuntui välillä aivan ymmärrettävältä ja täysin normaalilta, kunnes taas yhtäkkiä tempauduttiin maanpinnan alle ilman sen kummempia selittelyjä. Sen sijaan Maailmanloppu on heti alusta asti hyvin maaginen monilta osin.

Murakamille tyypilliseen tapaan tässäkin romaanissa musiikki ja äänet ylipäätään ovat tärkeässä roolissa. Maailmanlopun maailmassa tiedemies osaa ottaa kaikki äänet pois ja päähenkilö kuvaa maailmaa, jossa mikään ei kuulu. Toisaalta taas Ihmemaassa ei ole lainkaan soittimia eikä päähenkilö muista enää mitään kappaleitakaan, musiikkia ei siis yksinkertaisesti ole. Toinen teema, joka toistuu Murakamin teoksissa kautta linjan on minuuden etsiminen, haahuilu sekä tietynlainen yksinäisyys. Päähenkilö tässäkin romaanissa etsii lopulta itseään ja sitä kuka on maailmassa ja kuka hänen ehkä pitäisi olla.

Luin romaania todella hitaasti, mutta jostakin syystä tämä romaani sitä vaati. Aloitin kirjan nimittäin jo kesällä, mutta sain sen luettua vasta lokakuussa loppuun. Toisaalta hitaampi lukutahti ei tässä myöskään haitannut, koska romaani vaati makustelemista ja ajattelua. Samaan tapaan en myöskään oikein osannut heti kirjoittaa romaanista mitään vaan blogitekstin aloittaminenkin vaati ensin hieman ajattelutyötä. Alkuun taisin olla kiinnostuneempi Ihmemaa-jaksoista, mutta vähitellen Maailmanloppu-jaksot olivatkin tiivistunnelmaisempia. Toisaalta on selvää, että jaksot liittyvät kiinteästi toisiinsa, lukijaa kuljetetaan koko ajan kohti ajatusta, että tarinat yhdistyvät keskenään. Kaikkinensa siis kummallinen, mutta antoisa Murakamin kirja. Mihinhän hänen teokseensa tarttuisin seuraavaksi? Monta kertaa olen jo luvannut tarttua romaaniin Kafka rannalla, mutta tällä hetkellä eniten kiinnostelee vasta suomennettu Tanssi, tanssi, tanssi, joka on itsenäinen jatko-osa Suurelle lammasseikkailulle.

Maailmanloppu ja ihmemaa menee luonnollisesti viime vuonna luettuna kirjana vuoden 2019 lukuhaasteeseen. Se sopii viime vuoden haasteessa kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria, 23. Kirjan nimessä on jokin maa, 29. Kirjassa nähdään unia, 31. Kirjassa kuljetaan metrolla ja 36. Kirjassa ollaan yksin. Haastekohtien käytyä hieman täysiksi vuoden loppua kohden sijoitin romaanin kohtaan 20, koska japanilainen kulttuuri nyt ei ole läpikotaisin tuttua, vaikka useita Japaniin sijoittuvia romaaneita toki olenkin lukenut.

Postaamme vielä tässä alkuvuodesta muutamia viime vuonna luettuja kirjoja, jotka sijoitamme tosiaan vuoden 2019 haasteeseen. Osallistumme toki myös vuoden 2020 Helmet-lukuhaasteeseen. Tämän vuoden haasteessa Maailmanloppu ja ihmemaa sopisi esimerkiksi kohtiin 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva, 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa, 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan, 42. Kirjassa on isovanhempia ja 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja.


Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
Tammi 2015
546 sivua
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Alkuteos: Sekai no owari to hadoboirudo wandarando. 1985.