Sophie Hannah: Kolme neljästä

Sophie Hannahin kolmas Hercule Poirot -mysteeri on nimeltään Kolme neljästä ja se on toistaiseksi Hannahin kirjoista lähinnä aidointa Christie-kokemusta, joskin juoneltaan se on hieman ennalta-arvattavampi kuin edeltäjänsä.

Luin tosiaan juuri joulukuussa Sophie Hannahin Suljetun arkun eli toisen hänen kirjoittamansa Poirot-kirjan, vaikka olin ensimmäisen romaanin Nimikirjainmurhat luettuani sitä mieltä, etten ehkä edes palaa tämän kirjailijan Poirot-versioihin enää. En ole kuitenkaan näköjään pystynyt pitämään näppejäni erossa näistä kertomuksista, kai sitä pitää jotenkin silti pysyä kartalla miten Hannah kohtelee Christien valovoimaisinta hahmoa.

Kolme neljästä alkaa aivan kuten kaksi aiempaakin Hannahin Poirot-romaania, hyvin kutkuttavasta alkuasetelmasta. Tällä kertaa liikutaan kirjeiden maailmassa ja nimettömät tai väärällä nimellä kirjoitetut kirjeet ovatkin aihe, jota Christie itsekin käytti (mm. neiti Marple -romaanissaan Syyttävä sormi). Hercule Poirot nimittäin saa vieraakseen erään itselleen tuntemattoman naisen, joka alkaa syytellä Poirot'n lähettäneen kirjeen, jossa syyttää tätä naista murhasta. Sitten tulee seuraava henkilö saman asian kanssa ja vielä kolmas ja neljäskin. Yhteensä neljä kirjettä, joissa syytetään vastaanottajaa Barnabas Pandyn murhasta ja allekirjoituksena on Hercule Poirot. Poirot ei ole kuullut koskaan Barnabas Pandysta eikä kenestäkään näistä neljästä henkilöstä, mutta hän ottaa jutun tutkittavakseen, sillä pitäähän hänen päästä perille, kuka tekee syytöksiä hänen nimissään. Poirot alkaakin etsiä kirjeiden kirjoittajaa sekä tietenkin mystistä Barnabas Pandya selvittääkseen kuka tämä on ja onko hänet todella murhattu.

Romaanin kertojana on jälleen Scotland Yardin poliisikomisario Edward Catchpool, joka pääsee Poirot'n rinnalla selvittämään mystisten kirjeiden salaisuutta. Suurin osa kirjeistä on jo joko tuhottu tai hävinnyt, mutta yhden kirjeen he onnistuvat vielä löytämään ja siitä alkaa selvitystyö. Kolme neljästä tarkoittaa kolmea kirjeen saanutta, joiden välillä tuntuu olevan linkki ja jotka jollakin tavalla ovat kytköksissä herra Pandyyn, mutta neljäs ei tunnu sopivan kuvioon lainkaan.

Tämä romaani on mielestäni lähinnä Christien maailmaa näistä Hannahin romaaneista, sillä jotensakin sen aihepiirit ja teemat ovat uskottavia Christielle. Liikutaan (jälleen) kartanossa, jossa on suuri perhe, salaisuuksia ja eripuraa pinnan alla. Romaanista löytyy vähän omituinen kartanon palvelusväki, karikatyyriset henkilöhahmot, testamenttimuutoksia ja sisäoppilaitos. Kaikkea siis mitä Christien romaaneihin kuuluukin. Lähtöasetelma on samantyylinen kuin dame Agathalla ja myös loppuratkaisuun olen tämän romaanin osalta huomattavasti tyytyväisempi mitä kahteen edelliseen. Eli oikeastaan tämä romaani onnistuu monin paikoin tavoittamaan alkuteosten hengen ja sitä myöten se nousee parhaaksi näistä kolmesta.

Toki ontumistakin on. Suurimpana se, että vaikka loppuratkaisu ei tässä romaanissa ole yhtä sekava ja epäuskottava kuin kahdessa edellisessä niin toisaalta se on kovin ennalta-arvattava ja arvasinkin ainakin osittain juonenkulun jo ennen romaanin puoltaväliä. Se on ehdottomasti miinus, koska Christien romaanien kohdalla näin käy hyvin harvoin. Toinen seikka on se, että tätäkin romaania vertaa kaikessa alkuperäisiin Christien Poirot-tarinoihin ja se aiheuttaa kyllä enemmän tai vähemmän kärsimystä, kun kerronta kuitenkin poikkeaa (tietenkin) paljon Christien vastaavasta. Eniten tässäkin romaanissa ärsyttää Poirot'n luonteenlaadun tarkka kuvailu, kuin yritettäisiin koko ajan muistutella, että tämä on todellakin Poirot eikä kukaan muu. Christien Poirot on toki hieman ylimielinen ja omasta lahjakkuudestaan hyvin perillä, mutta hän ei silti suoranaisesti tuo sitä jatkuvasti puheessaan esiin vaan mielestäni se ilmenee enemmän tekoina. Muutenkin Hannah ehkä purkaa monet kohtaukset todella avoimiksi, kun Christie taas jättää useammat asiat lukijan aavistelujen varaan.

Kelpo viihdettä siis, jos ei haittaa Hannahin pieni haparointi Agatha Christien luomassa maailmassa. Toimii niille, jotka ovat jo lukeneet christiensä puhki ja kaipaavat helppoa luettavaa. Muille suositan edelleen tutustumista aitoihin ja alkuperäisiin Poirot-tarinoihin.

Osallistumme tänäkin vuonna siis Helmet-lukuhaasteeseen ja Sophie Hannahin teos sopii haasteessa kohtiin 3. kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, 7. kirjassa rikotaan lakia, 9. kirjassa kohdataan pelkoja, 30. kirjassa pelastetaan ihminen, 42. kirjassa on isovanhempia ja 44. kirjassa on kirjeenvaihtoa.

Sophie Hannah: Kolme neljästä
WSOY 2019
336 sivua
Suomentanut Terhi Vartia
Alkuteos: The Mystery of Three Quarters. 2018.