Mikko Kamula: Iso härkä (Metsän kansa #2)

En ole suurin äänikirjojen tai sähkökirjojen ystävä, mutta olen hankkinut esimerkiksi tabletin itselleni satunnaista ekirjojen lukemista varten: ja nyt siitä oli hyötyäkin. Halusin nimittäin lukea Mikko Kamulan Ison härän (Metsän kansa #2) vuoden 2019 lukuhaasteeseen, mutta kirjastossa siihen oli varausjono, sitä ei löytynyt enää Helsingin kirjamessuilta tai kirjakaupoista enkä jaksanut tilata sitä netistäkään postilakon vuoksi – ja koska haluan tukea kivijalkakauppoja, kun mahdollista.

Seurauksena päätin kokeilla vaihteeksi BookBeatia (edellisellä kerralla kokeilin Storytelistä Kissani Jugoslaviaa sekä Eleanorille kuuluu ihan hyvää äänikirjoina). Alkuun voin sanoa, että olen pitänyt molemmista palveluista: Storytelin puolella on kuitenkin se, että jos kirjasta on ääni- ja sähkökirjaversiot, voi näiden formaattien välillä vaihdella ja lukea samaa kirjaa aina sillä tyylillä, joka itselle kussakin tilanteessa sopii. Itse kuitenkin suosin lukemista kuuntelemisen sijaan, sillä haluan edetä omaan tahtiini ja pysähtyä ajattelemaan.

Sitten itse aiheeseen: Mikko Kamulan Iso härkä on hänen Metsän kansa -sarjansa toinen osa. Bloggasin pari vuotta sitten sarjan ensimmäisestä osasta Ikimetsiensydänmailla. Iso härkä jatkaa Juko Rautaparran perheen tarinaa 1400-luvun Suomessa. He asustavat pirtissä metsän keskellä, mutta tässä toisessa osassa päästään myös vierailemaan Olavinlinnaan ja mukana on muutenkin seikkailun makua.

Nimismies Ikäheimonen aiheuttaa perheelle ongelmia, joiden seurauksena Heiska joutuu oikeuteen ja pakkotyöhön Olavinlinnaan. Tenho jatkaa tietäjän opissa ja kärsii unista, joissa edellisestä osasta tuttu härkä piinaa häntä ja kasvaa kokoa. Varpu puolestaan kyllästyy talon normaaleihin puuhiin miesten ja poikien seikkaillessa pitkin maita ja mantuja – Tenho vierailee jopa tuonpuoleisessa.

Kuten mainittua, edellisessä osassa esiintynyt härkä alkaa kasvaa kokoa ja häiriköidä koko seutua. Seudun väen on lyöttäydyttävä lopulta yhteen sekä tehtävä yhteistyötä jopa lappalaisten kanssa, mutta seudun turvallisuus tätä salaperäistä alisen maailman voimaa vastaan menee kaiken muun edelle.

Isossa härässä on enemmän seikkailua kuin edellisessä osassa, vaikka pidin siitäkin paljon, enkä osaa pistää kumpaakaan teoksista toisen edelle. Kamula säilyttää hienosti saman ajan kuvauksen tyylissään mutta tuo mukaan myös uusia elementtejä. Romaanisarjan parasta antia ovatkin vanhojen mytologioiden, luonnon, haltijoiden ja elintapojen kuvaus. Nautin yhä suuresti siitä, miten Kamula yhdistää todellisuutta ja taruja uskottavasti toisiinsa: metsänhaltijat, vedenhenget, tuonpuoleisen vainajat sekä muut voimat ja henget ovat yhtä lailla osa maailmaa kuin metsän kaskeaminen, metsästys ja sauna.

Romaanista huokuu vanhan kansan luonto ja -metsäsuhde, johon samaistun, vaikka kaupunkilainen olenkin. Kaikki lähtee metsän ja maailman eri voimien kunnioittamisesta. Toisaalta Isossa härässä tuodaan Olavinlinnan ja ”suurempien” kaupunkien kautta mukaan myös vastakohta: kristinusko ja tuon ajan kaupungistuminen, jotka kuljettivat ihmisiä kauemmas vanhasta maailmasta.

Iso härkä ei seikkailuelementtien ja uusien tapakuvausten seurauksena ole yhtä hidastempoinen kuin Ikimetsien sydänmailla. Hahmojen dialogi ja ajatuskuviot ovat mielestäni kuitenkin yhä hieman esitelmöiviä ja yksinkertaisia, mutta se ei tässä teossarjassa suinkaan haittaa. Sen suurin anti on tosiaan vanhojen tapojen ja uskomusten kuvauksessa, ja luotan täysin siihen, että folkloristiikkaa opiskelleena filosofian maisterina Kamula tietää, mistä kirjoittaa: romaanin uskomusten, taikojen ja henkien on helppo uskoa linkittyvän suomalaiseen kansanperinteeseen ja samalla oppii itse uutta hahmojen silmin. Esimerkiksi para oli minulle uusi tuttavuus.

Kielen yksinkertaisuutta ei tule myöskään ymmärtää siten, että kieli olisi huonoa. Kamula kirjoittaa ehdottomasti hyvin, ja kerronnan keveys on itse asiassa etu näin paksussa teoksessa. Teoksen sivut viuhuvat nopeasti, kun lukijan ei tarvitse kompuroida monien kielikuvien halki. Myöskään kansanperinne ja tapakuvaus eivät siten huku kielen koukeroihin vaan lukija ehtii myös sisäistää niitä paremmin, kun kapasiteettia ei mene tekstin monimutkaisten rakenteiden tulkitsemiseen.

Iso härkä jäi myös melkoiseen cliffhangeriin, ja sarjan kolmas osa Tuonela on sekin jo julkaistu, joten pitänee etsiä se käsiini uuden vuoden puolella. 😉

Lukuhaasteessa 2019 sijoitan Ison härän kohtaan 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja. Lisäksi se sopisi kohtiin 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla; 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja ja 29. Kirjassa nähdään unia.

Mikko Kamula: Iso härkä (Metsän kansa #2). Gummerus 2018. 603 sivua.