Viimeisin
Finlandia-voittaja (2019), Pajtim Statovcin Bolla paljastui
joululahjojeni kääröistä: perinteisesti äitini lahjoittaa minulle aina jouluksi
saman vuoden Finlandia-voittajan, eikä tähän päivään mennessä ei ole vielä
sattunut tapausta, että olisin lukenut jo kyseisen teoksen. Bolla kyllä
kiinnosti minua, mutta aavistin jo syksyllä sen päätyvän Finlandia-ehdokkaiden
joukkoon, joten kenties lykkäsin lukukokemusta tarkoituksella joululomalle.
Eipä sillä, että lukupinooni olisi välttämättä edes lisää mahtunutkaan. :D
Bolla on kertomus kahden miehen, albanialaisen
Arsimin ja serbialaisen Milošin, intohimoisesta rakkaudesta Kosovon
sodan kynnyksellä. Arsimilla on vaimoja ja jopa lapsikin pian tuloillaan, kun
hän kohtaa Milošin – ja huomaa haluavansa miestä enemmän kuin ketään
muuta elämässään ennen. Salarakkaus on pidettävä konservatiivisessa
yhteiskunnassa piilossa, erityisesti kun nämä kaksi kansaa ovat miltei sodassa.
Arvatenkin
sota rikkoo rakastavaisten välit. Arsim pakenee vaimoineen ja perheineen länteen,
missä hän elää maahanmuuttajien ristiriitaisessa paineessa: kaipuu kotimaahan
on suuri mutta elämä lännessä lopulta parempaa ja turvallisempaa. Uusia
kumppaneita netissä metsästäessään Arsim joutuu lopulta pulaan ja myöhemmin
takaisin Kosovoon, jossa rauha on palannut maahan. Hän pitää silmänsä auki
löytääkseen entisen rakkaansa, mutta kun toive lopulta toteutuu, ei se olekaan
sitä, mitä Arsim on kaivannut. Lukijalle on nimittäin käynyt jo aiemmin ilmi,
että sodan kauhuista ja mielettömyydestä henkisesti vaurioitunut Miloš
on mielisairaalassa. Jo toisen kerran elämässään Arsim jättää miehen taakseen
oman onnensa nojaan.
Bolla on omanlaisensa irvokas Romeo ja Julia
-tarina – mikäli Romeo olisi päättänyt katsoakin omaa napaansa ja miettiä vain
omaa hyvää oloaan. Mahdoton rakkaus on kaunis ja ihana unelma niin kauan kuin
se säilyy tahraamattomana, mutta kun maailma ja sen julmuudet tulevat väliin ja
erottavat, kaikilla ei ole kykyä taistella vastaan. Ihminen on loppujen lopuksi
itsekäs eläin, minkä Arsimin hahmo osoittaa. Hän on valmis tekemään rakkautensa
eteen paljon, mutta heti kun hänen oma olonsa muuttuu vaikeaksi tai toinen
vaatii hoivaa tai suojaa, hän ottaa hatkat. Pahan olonsa hän purkaa vaimoonsa
ja lapsiinsa: kiltistä ja hyvätapaisestakin voi muuttua hirviö.
Mielenkiintoista
teoksessa on, että Arsimin tekoja ei paheksuta – ne vain kerrotaan ja motiivit
niiden taustalla käyvät lukijalle selväksi. Arsim on kieltämättä vastenmielinen
hahmo, mutta kun teos kerrotaan hänen näkökulmastaan, valottuvat myös motiivit
hänen tekojensa takana ja lukija voi ymmärtää, miksi Arsim toimii kuten toimii.
Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia, ja kaikilla tarinoilla on vähintään kaksi
puolta. Arsimkin on pohjimmiltaan tavallinen ja hyvä ihminen, vaikka hänen päätöksensä
ja toimensa eivät aina sitä puoltaisikaan. Tämä on toki vain yksi tulkinta, ja
joku toinen lukija voi inhota Arsimia koko sydämestään: pelastaahan hän aina
lopulta vain oman nahkansa, ja loppua kohden Arsimin teot ovatkin melko
kuvottavia, kun niitä oikein miettii. Pahoja tekoja ei olekaan ikinä syytä
hyväksyä, mutta niitä voi ymmärtää.
Eräänä
opetuksena Bollasta voi ottaa sellaisen vaarin, että ihminen muuttuu
irvikuvaksi itsestään, kun ei voi toteuttaa itseään tai elää omannäköistään
elämää. Arsimille ei missään vaiheessa ole mahdollista jakaa elämäänsä todella
Milošin kanssa: ilman sotaakin konservatiivinen yhteiskunta erottaisi
parin ja aiheuttaisi heille pahaa oloa, jota he purkaisivat eri tavoin. Arsim
lyö vaimoaan, kun hän on turhautunut kulissiin, jonka vankina hän on. Milos
puolestaan purkaa pahan olonsa julmuuksiin sodassa, joka lopulta vie häneltä
järjen. On vaikea kuvitella, miten tällainen lopputulos hyödyttäisi
yhteiskuntaa enemmän kuin hyvinvoivat ja siten yhteiskuntaan tuottavat yksilöt.
Romaanin nimi Bolla
tarkoittaa jo romaanin ensisivujen perusteella 1) haamua, näkymätöntä, petoa,
pirua; 2) käärmeenkaltaista olentoa ja 3) ulkopuolista. Sanan jokaisella
merkityksellä on oma tasonsa romaanissa: 1) Arsim on lopulta elämässään
näkymätön sekä oikea peto siinä, missä Milošista tulee vain haamu omasta
itsestään. 2) Arsim kirjoittaa romaanissa lyhyen tarinan sokeasta tytöstä ja
käärmeenkaltaisen olennon rakkaudesta. Bollassa kuvataan lisäksi myös tarinaa,
jossa tämä käärmeenkaltainen olento syntyy, kun saatana yhdistää käärmeen ja
jumalan hänelle lahjoittaman/uhraaman tyttären. Tämän tarinan voi katsoa
edustavan jokaisen ihmisen kaksinaisuutta: hyvää ja pahaa, joka on meissä
kaikissa (kuten kohtalon runnomissa Arsimissa ja Milošissa, jotka
molemmat lopulta päätyvät näyttämään vain sen petomaisen puolen itsestään). 3)
Arsim ja Miloš ovat aina olleet ”erilaisuudessaan” ulkopuolisia
yhteiskunnasta ja lopulta he ovat sitä todellisuudessakin. Myös maahanmuuttajina
ja sen jälkeen paluumuuttajana Arsim on molemmissa tapauksissa irrallinen siitä
yhteiskunnasta, jossa elää.
Statovci
kerronta on helppolukuista mutta taidokasta sekä vertauskuvallista tavalla,
joka ei ole niin ilmeinen. Hänen kerrontansa on myös realistista ja miltei
toteavaa olematta lakonista: esimerkiksi kahden miehen välinen intohimo, seksi
ja halu tulee kuvattua häpeilemättömästi – mutta ei myöskään niin tarkasti,
että herkkänahkaiset järkyttyisivät. Vaikka tätä kirjaa ei kyllä
herkkänahkaisimmille voi suositellakaan jo sodan sekä ihmisen pahuuden ja
itsekkyyden karuuden vuoksi.
Statovcin Bolla
on siis vaikuttava ja syystä kiitelty teos: on hämmästyttävää, miten pieneen
sivumäärän kirjailija saa tällaisen määrän ajattelemisen arvoista asiaa. Pidin
myös Kissani Jugoslaviasta, mutta pidin kenties Bollasta vielä
enemmän.
Luin Bollan
vuoden 2019 puolella, joten sijoitan sen vuoden 2019 lukuhaasteessa kohtaan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja. Lisäksi se
sopisi kohtiin 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon
saajaksi; 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua; 18.
Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja; 20. Kirja
käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria; 29. Kirjassa nähdään unia; 36. Kirjassa ollaan
yksin ja 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.
Pajtim Statovci: Bolla. Otava 2019. 240
sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti