Takashi Hiraide: Kissavieras

Takashi Hiraiden suloinen ja kaunis kirja Kissavieras kertoo pienen tarinan pariskunnasta, jonka kotona vierailee naapurin kissa. Tokiossa asuva kirjailijapariskunta ei oikeastaan välitä eläimistä, kunnes kissa nimeltään Chibi alkaa säännöllisesti käydä heidän talossaan. He alkavat tehdä huomioita kissan elämästä toisilleen. Kertomuksessa ei lopulta tapahdu paljon - se on enemmän vain pieniä tuokiokuvia japanilaisesta arjesta tarjoileva teos. Toisaalta on välillä erityisen mukavaa lukea juuri tällaista kirjaa, joka ei perustu ainoastaan juonikuvioiden tiuhalle vaihtelulle.

Teoksen kieli on herkkää ja viipyilevää. Kuvat pienestä kujasta ja sitä ympäröivistä puista, talosta jonka pari on vuokrannut ja heidän elämästään siellä ovat kauniita. Kirja on enemmän runollinen kuin juonellinen. Kuten Haruki Murakamin teoksia lukiessani olen huomannut, on japanilainen kulttuuri jotenkin hyvin puoleensavetävää ja kiinnostavaa. Hauskaa kyllä, tämän kirjan on suomentanut sama suomentaja Raisa Porrasmaa, jonka käsialaa oli myös vastikään lukemani Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa. Molempien teosten puolesta voin vain sanoa käännöstyön olevan laadukasta. Kissavieraan lopussa ilahduttivat myös suomentajan tekemät huomautukset (pääosin) japanilaiseen kulttuuriin liittyen.

Kissavieraassa on jotakin hyvin minimalistista ja japanilaista, jota on vaikeaa kuvailla. Sen ydinteemana on hetkessä eläminen, se ettei kannata miettiä vielä huomista tai muistella eilistä vaan elää nyt kun kissa on tullut ovista sisään ja loikoilee tatamimatolla. Kissaa ja sen elämää kuvaillaan teoksessa hyvin todentuntuisesti ja ihanasti. Lukija voi melkein nähdä kissan silmiensä edessä. Olen aina pitänyt kovasti kissoista ja jos pitäisi valita niin voisin sanoa olevani kissaihminen, siitä huolimatta, että taloudessamme asuu koira ja olen sitä myöden oppinut myös koiraihmiseksi. Toki kaikissa lemmikeissä on jotain samaa ja väliin tunnistin kuvauksista myös meidän lemmikkimme. Kissoissa on silti jotakin hieman mystistä ja kovin itsenäisiä eläimiähän ne ovat, kissavieras Chibikin tulee taloon juuri silloin kun itse niin tahtoo.

Luin Kissavieraan yhdeltä istumalta lentokoneessa matkalla Lontooseen joulukuun alussa. Alle kahdensadan sivun Kissavieras onkin nopealukuinen, mutta se on myös tunnelmallinen luettava, jonka parissa mielellään tuumailee hetken jos toisenkin, ja se jää mukavana mielikuvana pyörimään lukemisen jälkeen. Loppu on hieman haikea, mutta toisaalta lukisin kirjan milloin vain uudelleen. Onhan se kaikkinensa hyvin kaunis. Kirjan kansikin jo heijastelee herkkää sisältöä. Tartuin Kissavieraaseen kirjaston henkilökunnan suosituksesta. Kävin syksyllä kirjastossa eräässä kirjavinkkauksessa ja tämä teos jäi erityisesti vinkkauksesta silloin mieleeni. Myöhemmin ostin sen omaksi kun törmäsin siihen Helsingin kirjamessuilla. Vuoden 2019 lukuhaasteessa Kissavieras sopiikin minulla kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Mikäli joku haluaa sijoittaa kirjan kuluvan vuoden haasteeseen niin se sopisi erinomaisesti kohtaan 29. Japaniin liittyvä kirja.


Takashi Hiraide: Kissavieras
S&S 2018/2016
152 sivua
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Alkuteos: Neko no Kyaku. 2001.