Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ei täysin lunastanut odotuksiani. Pulkkisen kieli on jälleen kaunista ja teemat suuria sekä kiinnostavia, mutta kokonaisuudessaan teos ei mielestäni yltänyt hänen parhaimpien romaaniensa tasolle. Hanna on blogannut romaanista jo sen ilmestymisvuonna 2016, ja suosittelen lukemaan myös hänen tarkkanäköisen tekstinsä aiheesta. Minulla Paras mahdollinen maailma on odotellut lukuvuoroaan jo vuoden 2016 Helsingin kirjamessuista asti, jolloin sain teokseen myös kirjailijattaren signeerauksen. Kenties olinkin ladannut romaanille paljon odotuksia juuri sen vuoksi, että se on odottanut lukupinossa niin kauan.

Paras mahdollinen maailma kertoo nuoren näyttelijättären Aurelian urasta ja perhesuhteista. Aurelia on valovoimainen nouseva tähti, joka on juuri saanut suuren ja tärkeän roolin näytelmässä, joka kertoo Berliinin muurista ja sen romahtamisesta. Samaan aikaan kuljetetaan tarinaa Aurelian äidistä ja isästä, heidän tapaamisestaan ja Aurelian lapsuudesta. Tarina saa lähtölaukauksen Aurelian isän joutuessa sairaalaan. Aurelia ponnistelee perhesuhteiden, ystävien ja oman itsensä kanssa.

Minuutta, muistoja ja itsensä etsimisen tematiikkaa teos tuo esiin monellakin tasolla. Aurelia haluaa kehittyä näyttelijänä ja pohtii paljon nuoruuttaan, kasvuaan ja alkavaa uraansa. Hän miettii, millaisia erilaisia rooleja hän on jo esittänyt sekä näyttämöllä että elämässään. Aurelia ei aina tunnu tietävän, mikä on ollut esitystä ja roolia, tai missä vetää raja esityksen ja itsensä kanssa. Ohjaaja Joachim vaatii hänen suoritukseltaan paljon, sillä näytelmässä ei ole juurikaan mitään selkeää runkoa vaan Aurelian pitäisi sukeltaa hahmojensa mielen sisään. Tämän lisäksi Joachim itsekin haahuilee omien muistojensa seassa ja yrittää päästä yli sisarensa Friedan kohtalosta. Aurelian äiti taas ei osaa päästää muistoistaan irti ja miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin.

Berliinin rooli on romaanissa suuri. Näytelmä käsittelee Joachimin muistoja Berliinistä, muurin murtumista ja Euroopan vapautumista. Berliinillä on tärkeä elementti myös Aurelian vanhempien ja lopulta Aurelian itsensä tarinassa. En itse ole ikinä käynyt Berliinissä enkä ole edes tutustunut kaupungin historiaan koulun historiantunteja enempää. Kenties kaupunki olisi vaikuttanut romaanissa elävämmältä, jos siellä olisi itse käynyt. Joachimin ja hänen sisarensa Friedan osuus kaupunkiin (ja muutenkin) jää myös hieman pintapuoliseksi. Hanna kirjoittaa omassa tekstissään mielenkiintoisesti myös ideologisuudesta ja muurin murtumisen tematiikasta romaanissa.

Romaanin alku tuntui minusta jotenkin järjettömän pitkäveteiseltä, enkä edes oikeastaan saanut kiinni  miksi. Aurelia henkilöhahmona jää mielestäni hieman etäiseksi, en osaa samaistua hänen elämäänsä näyttelijänä, vaikka näyttelijän työtä ja teatterielämää ihan mielenkiintoisella tavalla kuvataankin. Ohjaaja vaikuttaa myös jotenkin järjettömältä hahmolta, kun näytelmästä ei millään aio tulla valmista. Eniten minua kiinnosti vähitellen auki keriytyvä Aurelian vanhempien rakkaustarina. Mitä enemmän romaania luki, sen kiinnostavammaksi se kuitenkin lopulta muuttui. Pulkkisen kieli on todellakin kaunista ja tekstiä on sinänsä ilo lukea, mutta tässä romaanissa sekin ärsytti paikka paikoin.

Vuodenvaihteessa minulla oli parikin kirjaa kesken, joten päätin kirjat luettuani, että toisen niistä sijoitan vielä viime vuoden haasteeseen ja toinen saa mennä tämän vuoden puolelle. Pulkkisen teoksen valitsin viime vuoden haastekohtaan 44. Kirja kertoo Berliinistä, koska siihen oli vaikeaa löytää mitään muutakaan sopivaa kirjaa viime vuonna luetuista. Viime vuoden kokonaisuutta ajatellen ei tämä romaani valitettavasti ollut vuoden parhaimmistoa, mutta ei se toisaalta heikoinkaan ollut. Pulkkisen omassa tuotannossa on mielestäni parempiakin teoksia.


Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Otava 2016
358 sivua