Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

Viimeistä vuoden 2021 luetuista kirjoista viedään. Kuka tappoi bambin? ei ole suosikkini Monika Fagerholmilta, mutta tärkeän aiheensa vuoksi voin suositella sitä luettavaksi kaikille. Fagerholm yhdistää jälleen kerran taitavan, miltei sadunomaisen tunnelman järkyttäviin raakuuksiin.

Romaanin Huvilakaupunki muistuttaa – samoin kuin muissakin Fagerholmin teoksissa – mitä tahansa hyväosaisten aluetta Suomessa ja erityisesti läntistä Uuttamaata. Romaanin tarinan keskiössä on vuosia aiemmin tapahtunut törkeä joukkoraiskaus, jossa neljä rikkaan teinipojan porukka raiskasi tytön kellarissa kotibileiden aikana.

Kirja itsessään sijoittuu vuosia tapahtuman jälkeen. Sen päähenkilö Gusten Grippe oli yksi näistä neljästä pojasta, mutta hän oli myös pojista se, joka oli vähiten tapahtumassa osallisena ja joka lopulta teki ilmoituksen poliisille. Teos käsittelee tapahtuman jälkeistä syyllisyyttä sekä sitä hiljaisuutta, jolla kaikki kaupunkilaiset etenevät elämässä eteenpäin ja painavat tapahtuneen mieluummin villaisella kuin ottavat härkää sarvista ja keskustelevat vaikeat asiat halki sen varmistamiseksi, ettei vastaavaa enää käy.

Hiljaisuus ja hiljentäminen ovat romaanin teemoja. Rikkaat yrittävät maksaa uhrin hiljaiseksi, koska eihän lupaavien nuorten miesten elämää sovi moisen ”leikin” takia pilata. Tämä näkökohta on kirjassa se, joka saa minut näkemään eniten punaista: se, miten tekijöitä suojellaan kuin he olisivat vain osaltaan uhreja. Valitettavasti voin aivan hyvin uskoa, että juuri näin se menee.

Eräs koulututtavista haluaisi tehdä tapahtumasarjasta elokuvan nimellä Kuka tappoi bambin? Elokuva käsittelisi viattomuuden kuolemaa, joka on myös koko romaanin teemana. Näen kuitenkin, että toisin kuin aluksi voisi ajatella, kyse ei ole raiskatun tytön viattomuuden kuolemasta vaan nimenomaan tekoon syyllistyneiden poikien viattomuuden tuhoutumisesta, kun he siirtyvät tekonsa myötä lopullisesti lapsuuden leikeistä aikuisuuden pimeimmälle puolelle. ”Who killed bambi” on myös Sex Pistolsien kappale, ja bändiin viitataankin romaanissa useaan otteeseen. Kiinnostavasta ja sopivasta nimestä huolimatta yhteys jää silti vähän hataraksi.

Ystävyys ja sen rikkoutuminen on myös kahdellakin tavalla romaanissa taustalla. Gustenin ystävyys päätekijä Nathanin kanssa rikkoutuu, ja ylipäänsä yhteisö hylkii Gustenia, joka nähdään petturina. Samoin romaanissa on kahden nuoren naisen rikkoutuva ystävyys; he eivät asuneet kaupungissa raiskauksen aikaan, mutta heillä on tietämättään kytkös tapahtumiin, sillä naisten ystävyys rikkoutuu Gustenin vuoksi.

Kani eläimenä on myös teoksessa toistuva motiivi – varsinkin kahden naisen lapsuudesta asti kestänyttä ystävyyttä kuvattaessa. Vemmelsääri symboloi mielestäni viattomuutta sekä niinikään myös viattomuuden kuolemaa, kun ystävien ystävyys arpeutuu miehen vuoksi.

Kerronta samalla tavalla udunomaista ja epäsuoraa kuin Fagerholmin muissakin teoksissa. Tapahtuneesta annetaan aluksi vain vilauksia muistojen kautta mutta mitä pidemmälle edetään, sitä tiiviimmin näitä muistoja käsitellään. Totuus on jopa karmaisevampi kuin osasin kirjaa aloittaessani odottaa.

Romaanissa käytetään myös kursiivia ja eri fontteja ja kerrontatyylejä, ja näiden käytöstä voi olla kahta mieltä. Omasta mielestäni näitä käytetään jopa liikaa, sillä ne eivät tuo tarinaan hirveästi lisää painoarvoa, vaikka korostavatkin eri seikkoja ja ehkä ohjaavat lukijaa tulkitsemaan eri kohtia eri tavoin. Näin lyhyessä kirjassa ne saattavat kuitenkin sekoittaa, ja koska kerronta on muutenkin vaikeaa ja epäsuoraa, saattaa moni tästä syystä jättää kirjan kesken. Mutta kirjan viesti on niin tärkeä, ettei sitä soisi kenenkään lopettavan, joten tämän vuoksi kerrontatyyli saattaa kääntyä itseään vastaan.

Toisaalta aihe on niin arka ja kipeä, että epäsuora ja raaka mutta sadunomainen lähestymistapa voi sikäli olla myös asianmukainen. Pidänkin kirjassa siitä, kuinka se yhdistää kaksi niin päinvastaista asiaa: satujen kauneuden (kanit, bambi, viattomuus, huvilakaupunki maisemineen) sekä julman törkeän rikoksen kutoen ne yhteen udunomaisella kerronnalla (käytin tätä sanaa jo, mutta se on mielestäni niin kuvaava tässä tapauksessa). Kerronta olisi kuitenkin voinut yksinkertaistaa, jotta tärkeä viesti saataisiin vieläkin suuremmalle yleisölle läpi.

Luin Kuka tappoi bambin? vuonna 2021, joten sijoitan sen vuoden 2021 lukuhaasteessa kohtaan 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki. Lisäksi se olisi sopinut kohtiin 7. Kirjassa on kaveriporukka; 36. Kirjassa liikutaan ajassa ja 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? Teos 2019. 222 sivua. Suom. Laura Jänisniemi. Alkuteos: Vem dödade bambi? (2019)