Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Kirjoitin viimeksi aivan päinvastaisesta kirjasta eli Nadia Muradin Viimeisestä tytöstä, joten laitetaanpa tähän väliin hyvänmielen tarina. Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua (jatkossa Majakanvaloa) on kertomus uusista aluista ja unelmiensa toteuttamisesta, kun ja missä sitä vähiten odottaa.

Elina kirjoitti Majakanvalosta jo aiemmin. Päähenkilö Polly kokenut konkurssin ja eron, ja vähävaraisena hän muuttaa pieneen Mont Polbearnen saareen, jossa hän pistää ränsistyneen vuokratalonsa uuteen uskoon ja jatkaa rakasta leipomisharrastustaan. Pollyn leipomukset ovat suuressa suosiossa, ja hän saa paljoa uusia ystäviä, joista merkityksettömimpiä eivät suinkaan ole komea kalastaja Tarnie sekä menneisyydestään hiljainen, sydänsuruinen amerikkalaismies Huckle, joka hoitaa alueella mehiläisiä. Kylän kyyninen leipomonpitäjä Gillian ei puolestaan lainkaan arvosta Pollyn leipää ja näkee tämän kilpailijana, kunnes jonkinlainen rauha saavutetaan – mutta siitä en spoilaa lisää.

Minulla ei ole paljoa lisättävää Elinan arvioon. Majakanvaloa on rakenteeltaan ja teemaltaan hämmentävänkin samanlainen kuin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Nuori nainen menettää työnsä ja aloittaa uuden alun pienessä pitäjässä, jossa tutustuu hurmaaviin ihmisiin (ja luonnollisesti pariin komeaan mieheen) ja syö ruokaa, joka tietenkin on maaseudulla tuhat kertaa parempaa kuin kaupungissa. Kaupunkiin jää myös rempseä ja miehiin menevä ystävätär, joka niinikään nauttii vierailuillaan pikkupitäjän silmänilosta ja herkkuruuista. Molemmat kirjat saavat haaveilemaan siitä, että pakkaisi kamat ja lähtisi nauttimaan maaseudun rauhasta, mutta tarinoita on taidettu hieman kaunistella.

Majakanvalossa on kuitenkin myös traaginen käänne, jota en osannut odottaa ja jota ei ole Uusissa luvuissa ja onnellisissa lopuissa. Tämä käänne on oikeastaan ainoa särö kirjassa, sillä olisin toivonut Colganin ratkaisevan kyseisen tapauksen toisin.

Päähenkilönä Polly ei ärsyttänyt minua samoin kuin Nina Uusissa luvuissa ja onnellisissa lopuissa. Mahdollisesti olen tottunut Colganin tyyliin tai satuin kuuntelemaan tätä kirjaa vain juuri sopivalla hetkellä – tai hahmo on yksinkertaisesti kirjoitettu hieman paremmin. Lisäksi Pollyn uusi lemmikki Niilo-lunni oli ihastuttava lisä kirjaan, vaikka Elinan tavoin ihmettelin, miten lunni muka kesyyntyisi niin helposti ja miten se voisi taapertaa pitkin leipomoa. 😄

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua on taattua hyvänmielen kirjallisuutta. Koska nämä Colganin molemmat tarinat ovat niin samankaltaisia kertoen uusista aluista, se on mielestäni selvä seuraus siitä, miten paljon nykyään kirjoitetaan self helpia oman elämänsä muuttamiseksi ja unelmiensa toteuttamiseksi. Luonnollista, että samat teemat hiipivät fiktioonkin. Monet haaveilevat irtiotosta ja elämänmuutoksesta, ja siksi nämä kirjat myyvät ja ihastuttavat – ovat sitten hyvänmielen fiktiota tai self helpiä. Suosittelen tätä siis lämpimästi kaikille, jotka haluavat elämäänsä muutosta ainakin ajatuksen tasolla.

Kuuntelin Majakanvalon äänikirjana vuonna 2021, joten sijoitan sen vuoden 2021 lukuhaasteessa kohtaan 46. Kirjassa syödään herkkuja. Lisäksi se olisi sopinut kohtiin 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu; 33. Kirjassa opetetaan jokin taito; 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa ja 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa. Kirjassa oli ilmeisesti myös reseptejä (kohta 44), mutta äänikirjassa niitä ei valitettavasti ole.

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua. Gummerus 2020. 406 sivua / 12h 10min (äänikirja). Lukija: Anniina Piiparinen. Suom. Paula Takio. Alkuteos: The Little Beach Street Bakery (2014).