Agatha Christie: Midwinter Murder

Midwinter Murder on lämminhenkinen kokoelma Agatha Christien novelleja, jotka on koottu talvikokoelmaksi Christien kuoleman jälkeen (vaikkakin kaikki novellit on julkaisut Christien elinaikana). Tämä on talveen sopiva (varsinkin lumoavan kantensa puolesta) paketti rakastetulta kirjailijalta ja täynnä rakastettuja hahmoja, joten voin suositella tätä talvilukemiseksi ja erityisesti joulun alusaikaan, jolloin luin tämän itse.

Kokoelmassa on varmasti monille tuttuja hahmoja, etunenässä Poirot esiintyy useammassakin tarinassa. Juonet ovat täynnä mitä mielikuvituksekkaimpia murhia, ja etsivät osoittautuvat mitä neuvokkaimmiksi ihmismielen tuntijoiksi. Omat suosikki novelleista olivat ”The Chocolate Box” –jouluun sopiva jo nimensä puolesta 😀 – jossa nimen mukaisesti suklaarasia osoittautuu ratkaisevaksi tekijäksi, kun Poirot tutkii käänteen saanutta illallisiltaa. ”The Plymouth Express” puolestaan kuvaa naisen salaperäistä kuolemaa junassa, ja ”The Mystery of Hunter’s Lodgessa” Poirot sairastaa ja apuri Hastings tutkii murhaa, jossa tekijä on hävinnyt kuin tuhka tuuleen – mutta edes influenssa ei pidättele mestarietsivää, joka setvii murhia jopa etäältä. Melkoisen hyvin tehty aikana ennen internetiä tai kännyköitä, älypuhelimista puhumattakaan!

Midwinter Murder sisältää yllättävän monta novellia, joissa ei edes setvitä murhia vaan muunlaisia mysteereitä. Nämä novellit herättivät kahtalaisia fiiliksiä: pidin niiden hyväntuulisesta tunnelmasta, joka korostuu, kun tarina ei katkea makaaberiin murhaan, mutta toisaalta odotin jatkuvasti kauheuksia tapahtuvaksi ja hämmennyin, kun näin ei käynytkään. Näistä novelleista suosikkejani ovat ”The Clergyman’s Daughter” ja erityisesti ”The Manhood of Edward Robinson”, jossa nuori ja naiivi Edward päätyy elämänsä seikkailuun salaperäisen kaunottaren kanssa.

En ole häpeäkseni lukenut juurikaan Christietä – ainoastaan kirjan Eikä yksikään pelastunut – joten en osaa oikein verrata Midwinter Murderia mihinkään hänen teoksistaan. Hahmojen suhteen olin yllättynyt siitä, että Poirot oli niin suoranaisen ilkeä ja ylimielinen jopa toveriaan kohtaan. :D

Cozy crime -genre on sekin minulle melko tuntematon, mutta luin tosin vuonna 2020 P.D. Jamesin Mistelimurhan, joka sekin on kokoelma hyväntuulisia dekkarinovelleja. Voin näiden teosten perusteella kyllä sanoa ymmärtäväni genren viehätyksen, ja ne sopivat vallan mainiosti talveen ja jouluun: ne ovat viihdyttäviä ja lämminhenkisiä kammottavissa tapahtumista huolimatta. Luinhan molemmat kirjat aivan tarkoituksella juuri ennen joulua.

Midwinter Murderissa talvi jää kuitenkin valitettavasti vain keskinkertaiseen asemaan. Kaikki novelleista sijoittuvat kyllä tavalla tai toisella talvenaikaan, mutta osassa tarinoita vietetään talvilomaa etelän lämpimillä rannoilla, joten luminen tunnelma jää uupumaan.

Murhamysteerit taipuvat erinomaisesti novellin kokoon, ja tämän taidon Christie hallitsee. Novelleissa kun ei sovi olla mitään turhaa vaan kaiken pitää olla paikallaan, mikä on olennainen tekijä myös hyvissä dekkareissa. Tästä huolimatta luulen, että nauttisin enemmän Christien romaaneista, joissa pääsen syvemmälle hahmoihin ja tapahtumiin. Ehkä kysäisenkin Elinalta, blogimme toiselta kirjoittajalta ja melkoiselta Christie-fanilta, suosituksia sitten, kun taas satun cozy crime -tuulelle.

Luin tämän vuonna 2021, joten sijoitan tämän vuoden 2021 lukuhaasteessa kohtaan 31. Jännityskirja tai dekkari. Lisäksi se olisi sopinut kohtiin 7. Kirjassa on kaveriporukka; 21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan; 30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen (tämä nimenomainen kokoelma tällaisenaan); 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia; 41. Kirjassa matkustetaan junalla; 44. Kirjassa on reseptejä ja 46. Kirjassa syödään herkkuja.

Agatha Christie: Midwinter Murder. Harper Collins 2020. 244 sivua.