Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija on kiehtovaa, sadunomaista ja helppolukuista lasten ja nuorten fantasiaa. Enorantahan voitti vuonna 2018 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Junior -palkinnon kirjallaan Tuhatkuolevan kirous, josta kyllä itse pidin paljon, mutta pidän ehkä Omenmean vallanhaltijasta jopa enemmän. Ainakin sen maailma on kiehtovampi, ja kerron myöhemmin, miksi mielestäni näin on.
Omenmean vallanhaltija kertoo 12-vuotiaista Omenmean valtakunnassa asuvista ystävyksistä Nezsandrasta (Nez) ja Niniristä, joista Nez on kertomuksen päähenkilö. He seikkailevat päivittäin yhdessä kuusijalkaisilla ratsuillaan, jotka ymmärtävät ihmisten puhetta. Eräänä päivänä rasavillimpi Nez keksii, että he voisivat suunnata seuraavan seikkailunsa kielletylle aavikolle, mutta aavikolla he oppivat, miksi alueelle ei olisi saanut mennä: kun Ninir tippuu ratsunsa selästä juoksuhiekkaan, hän ei kykene enää liikuttamaan niitä raajojaan, jotka ovat olleet kosketuksissa hiekan kanssa.
Surulliset perheet kuulevat lääkäriltä, että Ninirillä on ehkä muutama vuosi elinaikaa eikä häntä voi valitettavasti auttaa. Nezin ja Ninirin perheet hakevat neuvoa kummalliselta tietäjä Thilonilta, joka hämmentää niin kissan olemuksellaan kuin tylyydellään. Huonoa omaatuntoa poteva Nez ei kuitenkaan anna periksi, vaan etsii Thilonin vielä uudelleen käsiinsä ja painostaa tätä, kunnes saa tietoonsa keinon pelastaa Ninir. Thilon kertoo, että Omenmean lisäksi on seitsemän muutakin maailmaa, joissa kaikissa Nezin on vierailtava ja saatava valtahippuset jokaisen maailman vallanhaltijoilta. Nezillä on oltava kaikkien maailmojen valtahiput voidakseen pelastaa Ninirin – ja ylipäätään palatakseen takaisin Omenmeaan.
Nez lähtee matkaan ja Thilon avustaa häntä, vaikka inhottavan tietäjäkissan motiivit jäävät hämärän peittoon. Jokaisessa maailmassa Nezin on etsittävä vallanhaltija käsiinsä ja opittava tuntemaan tämän vahvuudet ja heikkoudet voidakseen voittaa, maanitella tai huijata valtahiput itselleen. Matkalla hän kohtaa niin uusia vihollisia kuin ystäviäkin, ja hän oppii tuntemaan maailmoja ja kulttuureita, joiden olemassaoloa hän ei voinut kuvitellakaan.
Kerronta etenee hyvin systemaattisesti siten, että jokainen kirjan osio keskittyy yhteen maailmoista ja Nezin edesottamuksista siellä. Tämä on miellyttävä tapa edetä kirjassa, sillä lukija tietää mitä odottaa – vaikka joku voisikin pitää näin suoraviivaista lähestymistä tylsänä. Jokainen osio kasvattaa myös Neziä, ja tämä on tavallaan myös Nezin kasvukertomus, kun hän oppii navigoimaan maailmoissa. Näin Omenmean vallanhaltija on myös lukijalle hieno muistutus siitä, kuinka jokaista henkilöä motivoivat eri asiat ja heihin vaikuttaminen vaati erilaisia taktiikoita.
Maailmojen kuvaukset ovat romaanin suurinta antia, ja ne ovatkin juuri se syy, miksi pidän tästä kirjasta ehkä jopa enemmän kuin Tuhatkuolevan kirouksesta. Nautin fantasia- ja scifiromaaneissa sekä peleissä nimenomaan uusista maailmoista ja kulttuureista. Itse asiassa arkiset asiat ja kulttuurien kuvaus jäävät usein tässä genressä liiankin vähälle, sillä ne ovat se alue, jolla mielikuvitus voi lentää ja joka tuo tarinoihin suuremman ripauksen aitoutta.
Tuhatkuolevan kirouksen hienous piilee sen seksuaalisuuden, ruumiillisuuden ja sukupuolisuuden kuvauksissa, jotka ovat aivan normaali osa kerrontaa sen sijaan, että niitä selitettäisiin liikaa auki tai suurenneltaisiin. Näin moninaisuuden kirjo tuodaan enemmän osaksi normaalia arkea ja tabuja rikotaan ilman, että sitä tarvitsee alleviivata. Enoranta on aloittanut tämän teeman ujuttamisen kirjoihinsa kuitenkin jo esikoisteos Omeamean vallanhaltijasta lähtien, sillä Nezin perhe koostuu kahdesta isästä. Omenmeassa lapset hankitaan kylvämällä maahan siemen, josta kasvaa lasta kantava puu: tuo puu on ihmisen elämänpuu hänen koko elinkaarensa ajan. Tämä on mielestäni kirjassa hieno oivallus ja aivan mielettömän kaunis ajatus. Ollapa jokaisella oma puu!
Kulttuurien ja perheiden moninaisuuden sijaan romaanin kantava teema on kuitenkin selkeästi ystävyys. Nez on valmis tekemään kaikkensa ja matkustamaan tuntemattomiin maailmoihin pelastaakseen ystävänsä silläkin uhalla, että hän itse menettää reissussa henkensä. Lisäksi Nezillä on vahva side ratsuunsa Humuun, joka on hänen mukanaan matkalla maailmojen ääriin.
Kaiken kaikkiaan Enorannan esikoisessa on hienoa perheiden ja ihmisten moninaisuutta, ystävyyttä, sadunomaista kerrontaa ja uusia fantasiakulttuureita, jotka kaikki kiehtovat ainakin minua. Tarina on ennalta-arvattava, mutta se ei lainkaan haittaa, sillä Nezin kohtaamat erilaiset maailmat eivät todellakaan ole sitä. Romaania lukiessa tulee hyvä mieli eikä haluaisi lopettaa lukemista, kun kieli ja juoni soljuvat nopeasti ja sulavasti eteenpäin. Omenmean vallanhaltija onkin mielestäni jäänyt turhan paljon Enorannan myöhemmän tuotannon jalkoihin ja varjoon – vaikka olihan se julkaisuvuonnaan 2009 Finlandia Junior -ehdokkaana.
Luin Omenmean vallanhaltijan vuonna 2021, joten sijoitan sen vuoden 2021 lukuhaasteessa kohtaan 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä (ainakin sateenkaariperheen vesasta ja vähän perheestäkin). Lisäksi se olisi sopinut kohtiin 12. Kirjassa ollaan metsässä; 16. Kirjassa eletään ilman sähköä; 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu ja 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija. Robustos 2009. 559 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti