keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Graeme Simsion: Vauvatesti (Elina)


Graeme Simsion: Vauvatesti
Otava 2015
400 sivua
suom. Inka Parpola
Alkuteos: The Rosie Effect. 2014.

Ensimmäinen joululahjakirja uunista ulos: Vauvatesti jatkaa Vaimotestistä tuttujen henkilöhahmojen kanssa. Genetiikan professori Don ja hänen vaimonsa Rosie ovat muuttaneet Australiasta New Yorkiin. Rosie työskentelee väitöskirjansa parissa, mutta siihen tulee pian muutos kun hän ilmoittaa Donille olevansa raskaana. Tästä menevät molempien pasmat hieman sekaisin. Naapuri luulee Donin uhkailevan häntä ja pian he ovat kaiken lisäksi myös asunnottomia. Onneksi Don keksii siihen (ja muutamaan muuhunkin pulmaan) oivan ratkaisun. Uuteen asuntoon muuttaa kämppikseksi myös Gene, Donin ystävä Australiasta, jonka avioliitto on hajalla ja joka sattumalta ohjaa myös Rosien väitöskirjatyötä. Joskaan Rosie ei pidä ajatuksesta laisinkaan. Entä mitä Don tuumaa isäksi tulemisesta? No onhan se ymmärrettävää, että hän lähtee etsimään teoriapohjaa ja tutkimustietoa isänä olemiselle. Valitettavasti alkuun vähän väärällä tavalla ja pian onkin varsinainen soppa jo keitetty.

Simsion jatkaa edelleen raikkaalla ja ilahduttavalla tyylillään, ja tekstiä onkin hyvin miellyttävää lukea. Juoni etenee ja huumori on taattua. Siinä missä edellinen osa oli jokseenkin ennalta-arvattava niin tämä taas ei ollut sitä aivan samalla lailla. Donin kohellusta ja isäksi tulemisen kauhistelua olisi voinut olla enemmänkin. Parasta antia ovat nimittäin ne hetket kun Don tuumii miten hänen tulisi varautua: hän alkaa piirrellä sikiön kuvia kaakeleihin, tuunaa Rosien ruokavaliota, vakoilee puistossa lapsia sekä alkaa suunnitella täydellistä kehtoa. Aika paljon tilaa annettiin tässä osassa myös sivuhenkilöille ja heidän ongelmilleen, niin Genelle kuin vuokranantaja Georgelle sekä uudelle ystäväpariskunnalle Davelle ja Sonialle. Tietenkin nämä hahmot olivat ihan virkistävä lisä jo tuttuun kaartiin.

Kuten sanottua niin huumori kumpuaa etenkin Donin hahmosta, sillä tiedemiesnörtti joka ei ymmärrä mitään sosiaalisista tilanteista on ehdottomasti huvittava. Takakannessa suosituksena on myös toisen suosikkikirjailijani, Sophie Kinsellan lausahdus: "Tahdon tavata Donin!" Niin minäkin! Don on omituinen ja erityislaatuinen, mutta samalla hyvin aito ja uskottava. En epäile hetkeäkään etteikö maailmassa olisi joku kuten Don. Simsion onnistuu täydellisesti luomaan hahmoistaan mielenkiintoisia ja todellisen tuntuisia.

Taisin jo ensimmäisestä osasta sanoa, että se on hyvän mielen kirja, no niin on tämäkin! Suomennetut nimetkin ovat varsin hupaisat. Suosittelen hauskoihin ja viihdyttäviin lukuhetkiin. Vuoden kirjahaasteessa jouduin tekemään joitakin muutoksia, jotta kaikkiin kohtiin tulisi jokin kirja. Tämä päätyy haasteessa siten kohtaan 47. hauska kirja.

1 kommentti: