Jouluaaton joulukirjat

Joulu ei enää kolkuttele ovella vaan aatto on jo valjennut sekalaisine joulun tuoksuineen. Nyt on siis sopiva hetki hiljentyä ja rauhoittua lukemaan jouluun sopivia kirjoja. Tässä meidän viime hetken vinkkimme joulukirjoiksi. Näillä kirjoilla osallistumme myös kirjahaasteen kohtaan 50: kirja joka sijoittuu joulunaikaan.


ELINA:

Sven Nordqvist: Viirun ja Pesosen joulupuuhat
Tammi 2002
129 sivua
suom. Kaija Pakkanen
Alkuteos: Tomtemaskinen. 1994.


Yksi lapsuuteni suosikkikirjasarjoista oli Viiru ja Pesonen, näitä kirjoja oli hyllyssä useampia. Tämän joulusadun olen saanut lahjaksi jouluna 2002 ja se jaksaa viehättää vieläkin. Sivuja tässä lastenkirjassa on yli sata, joten ihan yhden illan saduksi se ei varmaan pienimmille sovi, mutta vähän isommille kivaa lukemista joulun alla.

Tapahtumat alkavat joulukuun ensimmäisenä päivänä kun ulkona sataa lunta, joka peittää koko Pesosen talon ja pihapiirin. Viiru-kissa odottaa jo malttamattomana joulua ja toivoisi, että joulupukki tulisi käymään. Yhdessä Pesosen kanssa kirjoitetaankin toivelista pukille. Pian Pesoselle tulee kuitenkin kiire keksiä mistä saisi joulupukin kissalleen. Naapureita ei kehtaa pyytää eikä itsekään voi pukkina esiintyä. Sitten Pesonen saa loistoidean - hän rakentaa pukkikoneen! Matkan varrella ennen joulua ehtii sattua yhtä sun toista: muklat varastavat tärkeän ruuvin, Viiru nuuskii vajassa alituiseen Pesosen touhuja, pukille ei meinaa löytyä partaa saati laatikkoa. Lopulta jouluaatto kuitenkin koittaa ja kenties ripaus oikeaa joulun henkeä myös.

Tarina on täynnä ihanaa komiikkaa, joka syntyy lähinnä kissan toilailuista ja Pesosen ukon höpsöilystä. Onpa tietenkin hupaisaa sekin, etteivät kylässä käyvät naapurit tiedä että Pesonen ja Viiru puhuvat toisilleen ja vielä ymmärtävät kaiken. Viiru ei tosissaan ole mikä tahansa kissa - se ei välitä pyydystää rottia ja hiiriä, ovathan ne sen kavereita ja vapaa-ajalla se harrastaa laskettelua ja hiihtoa, joskin vain yhdellä suksella kun Pesonen ei ole ehtinyt tehdä sille toista.

Suurimmassa osassa tässä kirjassa on Pesosen pukkikoneen rakentaminen ja niinpä alkukielinen versio onkin nimeltään Tomtemaskinen. Suomennokseksi on valittu vähän yleisempi nimi, joka ei kerro mitään pukkikoneesta. Parasta tässä kirjassa ei ehkä olekaan koneen rakentaminen vaan joulun odotus, jota odotetaan lapsen (tai kissan) innostuneisuudella. Aattoa odotellessa ehditään tietenkin touhuta kaikenlaisia joulupuuhia - Lucianpäivänä Viiru toimii Luciana yllään tyynyliinasta askarreltu kaapu ja päässään kynttilä, yhdessä haetaan metsästä joulukuusi ja leikitään lumisotaa. Näitä askareita, ja koko kirjaa tietenkin, kuvittavat oivaltavat ja hauskat kuvat, joista ei yksityiskohtia puutu.

Jos oikein innostuu niin samalla nimellä löytyy myös dvd-elokuva, jonka tapahtumat seurailevat kirjan tapahtumia (toki pienin muutoksin) ja sekin on oikein mainio katseltava joulunaikaan.


HANNA:

Al Dempster: Joulupukin lelupaja

Tammi 1968 (Tammen kultaiset kirjat 28)

24 sivua

Suom. Marjatta Kurenniemi

Alkuteos: Santa's Toy Shop. 1950. (?)

Joulukirjaksi hyllystäni oli tarjolla kaksi lyhyttä teosta: Maria Jotunin Jouluyö korvessa ja Tammen kultaisten kirjojen Joulupukin lelupaja. Huolimatta siitä, että jotkut saattavat kyseenalaistaa valintani – Tammen kultaisen kirjan – arvon kirjallisena teoksena, itse haluan suhtautua lastenkirjoihin samanlaisella vakavuudella kuin muihin teoksiin. Toisekseen Tammen kultaisissa kirjoissa on nostalgiaa, ja yritänkin ostella niitä välillä kirppareilta. Kolmanneksi, lapsekas ja luminen Joulupukin lelupaja kuulosti sopivammalta valinnalta tähän jouluun, kun lumeton synkkyys vallitsee ulkona ja kenties itse kullekin iskee pieni alakulo tänä valottomana aikana.

Joulupukin lelupajassa on yksinkertainen juoni: Joulupukki kuluttaa kaiken aikansa velvollisuuksissaan pitäen kirjaa kilteistä ja tuhmista lapsista, suorittaen joululeivosten laadunvalvontaa (mikä ihana työ!) ja tietenkin valmistaen leluja. Joulupukin traaginen kohtalo kuitenkin on, ettei hän itse ehdi leikkiä valmistamillaan leluilla lainkaan! Rouva Joulupukki (aivan, ei Joulumuori O_o) vinkkaa kuitenkin miehelleen keinon, jolla tämäkin pääsee nauttimaan joulun iloista.

Joulupukin lelupaja on kuitenkin aavistuksen harhaanjohtava: kirja ei kuitenkaan varsinaisesti sijoitu Joulupukin pajaan vaan hänen matkaansa. Tarina on todella yksinkertainen, mutta rakastetun Marjatta Kurenniemen suomennoksessa ei ole moittimista, eikä Tammen kultaisten kirjojen taika olekaan niiden nokkelassa tarinassa vaan kauniissa kuvissa Ja niitä tästäkin kirjasesta löytyy! Valkea joulu tulee ainakin hetkeksi hieman lähemmäksi sydäntä, kun katselee Lapin lumisia maisemia ja jouluyön tähtiä – vaikkapa vain piirrettyinäkin.

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoillemme!