Sofi Oksanen: Norma
Like 2015
303 sivua
Sofi Oksanen uusin ja paljon puhuttanut romaani Norma ilmestyi jo syyskuussa ja sain
itsekin luettua sen loppuun jo hyvän aikaa sitten, joten toivotaan, että
riittävästi on jäänyt mieleen. ;) Kuten monet ovat varmaankin jo kuulleet tai
jopa itse lukeneet, Normassa Oksanen
poikkeaa aiemmasta tyylistään ja tematiikastaan. Jää itse kunkin päätettäväksi,
mitä mieltä on tästä poikkeamasta.
Romaanien alkaessa nimihenkilö Norma matkaa äitinsä
hautajaisiin, joiden jälkeen häntä jututtaa tuntemattomalta vaikuttava mies.
Mies paljastuu kuitenkin Norman äidin ystävän ex-aviomieheksi, joka lähti
aikoinaan lipettiin, kuten Norman oma isäkin. Jälkeensä mies jätti vaimonsa
Helenan sekä kaksi lasta; rivien välistä käy ilmi, että Helena on nykyään
mielisairaalassa, jonne joutui epäilyttävissä olosuhteissa.
Epäilyttäviä ovat myös Norman äidin Anitan kuolinolosuhteet.
Virallinen tarina on, että Anita astui metron alle omasta päätöksestään, mutta Lambertin
kärkkyessä Normaa ja Norman päätyessä töihin Lambertin kampaamoon tämän lasten
kanssa, Normalle käy ilmi, että äidin kuoleman takana piilee enemmän kuin
virallinen tarina kertoo. Norman selvitellessä kaikessa hiljaisuudessa äitinsä
kuolemaa Lambert lapsineen yrittää saada Normasta irti tietoa siitä, mistä
Anita hankki ukrainalaisia hiuksia, joilla on kampaamossa valtaisa menekki.
Ukrainalaisista hiuksista Normalla ei ole tietoakaan, mutta
sen hänellä itsellään on salaisuus: hänen hiuksensa kasvavat metrin päivässä.
Äidin videoilta käy ilmi, ettei Norma ole suvun ainoa nainen, jonka kuontalo
kasvaa hiuksia huimaavaa vauhtia. Norman isoäidin äidistä –
skandaalinkäryisestä Evasta – alkaa pilkahdella kuvia ja tietoja, ja pian
kaikki palat loksahtelevat toinen toisensa jälkeen paikoilleen.
Tai näin olisi ainakin tarkoitus. Oksanen on rakentanut
romaaninsa kuin jännärin, mutta sen monet juonenkäänteet, elementit ja
yksityiskohdat eivät nivoudu täysin ongelmitta yhteen. Vaikka romaanin juoni
olisikin vailla epäjohdonmukaisuuksia, lukijan on oltava hyvin tarkkaavainen
osatakseen yhdistää eri juonenkuljetukset keskenään. Toisaalta voi toki olla,
etten itse vain ollut kyllin tarkkaavainen lukija tällä kertaa.
Teemoina Normassa
ovat hiuskauppa ja kohtukauppa, joten vaikutteet Tähkäpää-sadusta ovat selvät. Kohtukauppaa romaanissa käydään
Lambertin kampaamon sivubisneksen kautta, ja naisten vapauden ja
ruumiinhallinnan riisto nousee hiuskaupan ohella voimakkaasti esille. Naisen
oikeus omaan ruumiiseensa onkin teema, joka hius- ja kohtukaupan takana piilee.
Hius- ja kohtukauppa ilmentävät kuitenkin toistakin
nykyaikana yleistä ilmiötä – luonnottomia kauneusihanteita. Luonnollisuus on
kaukana hiustenpidennyksistä – siitä huolimatta, että pidennykset saattavatkin
olla oikeaa hiusta. Sanomattakin saa olla selvää, mitä itse luonnonläheisenä ihmisenä
ajattleen näistä kauneusihanteista.
Kuten mainittua, Norma
eroaa melkoisestikin Oksasen aiemmista, Viron lähihistoriaa käsitelleistä
romaaneista. Teos ottaa askelen jos toisenkin lähemmäs uuskummaa ja
jännitysromaania. Sukupolvet ja niiden heittämät varjot ovat kuitenkin esillä
tässäkin, joten sikäli romaanissa on yhtäläisyyksiä myös Oksasen aiempaan
tuotantoon.
Poikkeaminen aiemmista romaaneista ei haitannut itseäni vaan
oli päinvastoin virkistävää vaihtelua. Kuten kuitenkin jo mainitsin,
kokonaisuus on mielestäni aavistuksen sekava ja lankoja jää roikkumaan, minkä
vuoksi Norma oli pettymys. Lisäksi
intertekstuaalisia viitteitä – kuten Tähkäpäätä
ja Norma-oopperaa – olisi mielestäni
voitu hyödyntää enemmän ja selkeämmin.
Kaikesta huolimatta kirjan kansi on kauniin vihreä
(lempivärini!), romaanin kieli on kaunista ja sanailu ajoittain nokkelaa.
Oksanen kirjoitustaidosta ei suinkaan ole mitään epäilystä, ja jokaisen
kirjailijan kohdalla on väistämätöntä, etteivät kaikki teokset voi aina miellyttää.
Koska Oksanen ottaa rohkean liikkeen ja vaihtaa jännärin rakenteeseen
(vaikka kyseessä ei varsinainen dekkari olekaan), laitan Norman kirjahaasteessa kohtaan ”jännityskirja tai dekkari”.
Kommentit
Lähetä kommentti