tiistai 22. joulukuuta 2015

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu (Elina)


Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Tammi 2014
192 sivua

Kolmatta osaa tästä trilogista vielä ennen joulua. Viimeinenkin osa oli nopea lukea ja nyt on trilogia kasassa. Tämä osa sijoittuikin sopivasti juuri joulukuun alkuun, joten se oli vallan mainio lukea näin joulun alla. Lumikin lukiossa ollaankin tässä osassa tekemässä joulunäytelmää, joka on moderni tulkinta Lumikki-sadusta ja Lumikki on tietenkin siinä pääosassa. Tässä romaanissa päästäänkin mielestäni myös monella tasolla lähimmäs alkuperäistä teosta, niin tuon näytelmän vuoksi kuin esimerkiksi hyvän ja pahan teemojen merkeissä. 

Lumikilla on uusi poikaystävä Sampsa, joka on lämmin ja hyväntahtoinen, mutta silti Lumikki haaveilee yhä aiemmasta poikaystävästään Liekistä, joka sattumalta sitten tupsahtaa takaisin Lumikin elämään vuoden poissaolon jälkeen. Lumikki ei ole tästä kovinkaan iloinen, sillä Liekki jätti hänet edellisellä kerralla eikä Lumikki luota häneen. Mutta onko Sampsa sittenkin vain korvike vai rakastaako Lumikki häntä aidosti?

Lumikki alkaa saada myös uhkaavia viestejä salaperäiseltä ihailijalta, joka kutsuu itseään Varjoksi. Ihailu ei tunnu enää olevan normaalin rakastumisen rajoissa vaan vainoaja uhkailee Lumikin läheisiä eikä tämä saa kertoa kenellekään mitään. Lisäksi Varjo on selvittänyt jotain pimeää Lumikin menneisyydestä, jota tyttö ei muista itsekään. Pala palalta Varjo paljastaa Lumikille suurta salaisuutta.

Tämän romaanin sävy on mielestäni aiempiin verrattuna rutkasti synkempi. Sopi tietenkin romaanin nimivalintaa ajatellen hyvin, mutta noin muuten en pitänyt tästä viimeisestä osasta niin paljon kuin edellisistä. Melkeinpä ensimmäinen osa taisi olla tästä trilogiasta se paras. Tässä osassa Lumikki alkoi henkilöhahmona olla jo hieman raivostuttava ja teoksen jatkuva uhkaava sävy ei pitänyt otteessaan. Myöskin epäuskottavuus jatkuu tässä romaanissa ja osa tapahtumista tuntuu järjettömiltä.

Toisaalta pidin joistakin tietyistä yksityiskohdista. Tässä romaanissa nautin taas ensimmäisen romaanin tapaan Tampereen kuvauksesta, etenkin esimerkiksi Milavidaa ympäröivään puistoon ja Särkänniemeen sijoitetut kohtaukset olivat hienoja. Ihmissuhdeasiaa oli tässäkin romaanissa paljon, osittain se oli oivaltavaa. Kansien suunnittelusta on muuten vastannut Laura Lyytinen ja niille on vielä erikseen sanottava kiitos, ovat todella kauniita!

Kaikkiaan voisi sanoa, että oikein hyvä nuorille suunnattu trilogia, joskin valitettavasti ensimmäinen osa tosiaan jäi parhaaksi minun mielestäni. Kirjahaasteessa tämä löytyy kohdasta trilogia.

1 kommentti:

  1. Olen ihan samaa mieltä siitä, että paikan kuvaus on ihanaa, varsinkin kun Tampereella on erikoinen paikka sydämessäni opiskelukaupunkinani. Epäuskottavuus kuitenkin pilasi tämän viimeisen osan. Kirjan parasta antia kaupunkikuvauksen lisäksi oli Lumikin pohdinta rakkauselämästään.

    VastaaPoista