Laura Gustafsson: Huorasatu
Into Kustannus 2011
294 sivua
No jopas.
Laura Gustafssonin Huorasatu
jättää kaikessa suorasukaisuudessaan ja siekailemattomuudessaan sanattomaksi.
Vuoden 2011 Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani tarttuu häpeämättömällä
tavalla naisiin – ja myös eläimiin ja luonnonsuojeluun – kohdistuviin
epäkohtiin, joita sekä miesten että naisten itsensä asenteet heihin
kohdistavat. Kaikessa karuudessaan teos tuo esille, että naisilla on oikeus
omaan koskemattomuuteensa, mutta härskisti (sanan kaikissa merkityksissä) kärjistäen
Gustafsson korostaa, etteivät naiset itsekään aina tunnu tätä tosiasiaa todella
tiedostavan.
Huorasatu yhdistelee
varsin nokkelalla tavalla useita mytologioita sekä tosiarkea, jota sitäkin tosin
värittävät jos jonkinmoiset epätavalliset ja luonnollisuuden rajat ylittävät
selkkaukset. Rakkauden jumalattaren Afroditen rakastaja päästää Afroditen
toisen rakastajan Adoniksen päiviltä, ja musertunut Afrodite matkaa Suomeen
uskoen sitä kautta pääsevänsä tuonelaan hakemaan kuvankauniin nuorukaisen
takaisin manan mailta.
Suomalainen Milla puolestaan kyllästyy opiskelijan köyhään
arkeen ja värväytyy prostituoiduksi, josta rahaa saa mukavasti. Millan naapuri
Kalla tulee puolestaan tuhonneeksi elämän mieheltä, joka on raiskannut hänet,
ja pistääkseen asiat takaisin kuntoon Kalla tarvitsee kahisevaa, joten Milla
suosittelee uutta ammattiaan myös naapurin kaunottarelle. Kun Afrodite – joka
on riemuissaan ajatuksesta, että naiset ovat omien vartaloidensa ja
seksuaalisuutensa haltijoita – tapaa Millan ja Kallan, hän ystävystyy näiden
kanssa ja vakuuttaa nämä siitä, että on oivallinen ajatus pistää pystyyn oma
seksinvälitysfirma.
Kommelluksia mahtuu romaanin vajaaseen 300 sivuun enemmän
kuin saattaa luetella, ja mukaan menoon heittäytyy hahmoja monista tunnetuista
mytologioista. Monien uskontojen patriarkaalinen maailmankuva kyseenalaistetaan
armotta, ja romaanin naishahmojen alistuminen miesten armoille esitetään
muodossa, joka saa samaan aikaan sekä katsomaan peiliin että pyörittelemään
päätä naisten haluttomuudelle pistää sorrolle kampoihin.
Romaanin kieli on tosiaan hyvin suorasukaista ja
kärjistysten kautta maailmat epäkohdat järjettömyyksineen tuodaan niin
kärkkäästi esille, että herkempää saattaa ihan heikottaa. Välillä heräsikin
kysymys, josko miesten sikamaisuudella retostellaan turhan yltiöpäisesti.
Toisaalta juuri tällaista ajattelumallia vastaan romaani kärjistyksillään käy:
lukija pistetään punnitsemaan omia oletuksiaan uudelleen. Entä jos sitä itsekin
on vain yhteiskunnan asettamien ennakkoasenteiden orja? Lisäksi romaanissa on
myös hyviä miehiä, joten toivo ei ole täysin heitetty.
Naisten lihallisuus yhdistyy teoksessa myös eläinten asemaan
ja laiminlyöntiin. Liha jota ravintoloissa hotkitaan kyltymättömällä
ruokahalulla, turkikset joihin ihmiset itseriittoisuudessaan kietoutuvat ja
asema johon eläimet alistetaan ovat kaikki verrannollisia niihin asenteisiin,
joita naiset kohtaavat arkipäivässään. Heidän seksuaalisuutensa alistetaan
joksikin, mikä on olemassa vain miehiä varten, ja ruumiinsa vain asiaksi, jota
on tarkoitus nauttia eläimellisellä innolla. Afroditen hahmo käy kuitenkin
näitä kaikkia oletuksia vastaan: rakkauden jumalatar edustaa itsellistä naista
ja seksuaalisuutta, josta nauttii kaksi tasa-arvoista ihmistä yhdessä.
Huorasatu on myös
kirjallisesti kiinnostava. Lukujen välillä on pätkiä eri mytologioista, jotka
liittyvät enemmän ja vähemmän aina sitä seuraavaan lukuun. Mytologioiden kieli
on kuitenkin väännetty uuteen uskoon, sillä eepoksista ja myyteistä tutut
hahmot veistelevät täysin sujuvasti samalla puhekielellä puhekielellä, jolla
muutkin teoksen hahmot jutustelevat.
Lisäksi Gustafsson viitta useita kertoja itseensä romaanin
aikana huolimatta siitä, että kerronta on kolmannessa persoonassa. Gustaffson
on siis samaan aikaan kirjailija ja sekä teoksen ulkopuolinen että sisäinen
kertoja, joka parhaimmillaan hyppää jopa romaanin hahmoksi. Kirjallisia
sääntöjä rikotaan siis siinä missä soveliaisuuden rajojakin. Gustafssonin
romaani todella todistaa, että säännöt on tehty rikottaviksi, ja ilottelee
murskaamiensa normien ja tabujen jäännösten päällä reteästi tanssahdellen.
Vuoden 2015 kirjahaasteessa Huorasatu komeilee kohdassa ”kirja, jonka kirjoittaja oli alle
30-vuotias, kun kirja julkaistiin”.
Kommentit
Lähetä kommentti