Siirry pääsisältöön

J. K. Rowling: Harry Potter och De Vises Sten (Elina)



J. K. Rowling: Harry Potter och De Vises Sten
Rabén & Sjögren 2015
375 sivua
Kääntänyt ruotsiksi: Lena Fries-Gedin
Alkuteos: Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997


Kuten aiemmin mainitsin, luettavana on ollut Rowlingin ensimmäinen Harry Potter -kirja, mutta ruotsiksi. Kyseisen kirjanhan olen lukenut aiemmin varmaan kymmeneen kertaan (enimmäkseen suomennoksena, mutta pari kertaa alkukielisenkin), joten tarina oli jo varsin tuttu aloittaessani luku-urakkaa ruotsin kielellä. Senpä takia kirja olikin helppo lukea ja vaikka jokunen sana sieltä täältä jäi ymmärtämättä niin tiesin koko ajan mitä tapahtuu.


Harry Potterin tarina tuskin on jäänyt kovinkaan monelle täysin vieraaksi. Romaanisarja kertoo orvoksi jääneestä pojasta, joka asuu tätinsä ja setänsä Vernon ja Petunia Dursleyn luona pienessä komerossa portaiden alla. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu täysin kun hän saa kirjeen Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta. Velhoksi opetteleminen on kovaa työtä, mutta onneksi Harry ystävystyy koulussa pian Ronin ja Hermionen kanssa. Heidän avullaan hän alkaa selvittää muutamia ihmeellisiä asioita, joita koulussa tapahtuu. Miksi kolmannen kerroksen käytävään on pääsy kielletty? Kuka päästi peikon koulun ovista sisään? Entä miksi professori Kalkaros ontuu jalkaansa?

Oli mukavaa lukea tätä kirjaa pitkästä aikaa, edellisestä kerrasta kun on jokunen vuosi jo ehtinyt vierähtää. Vaikka olen romaanin lukenut tosiaan moneen kertaan jaksaa sen oiva kerronta viehättää edelleen. Tarinaa rakennetaan hyvällä tavalla, se koostuu monesta uudesta ja mielenkiintoisesta sillä Rowling on kehittänyt kokonaan uuden maailman paikkoineen, loitsuineen ja henkilöhahmoineen. Toisaalta useat rakennuspalikat ovat silti ikiaikaisia: orpolapset sankareina, noidat ja velhot, sukellukset taikamaailmaan porttien lävitse, taistelu hyvän ja pahan välillä... Fantasiakirjana teos on yhtä aikaa hyvin klassinen, mutta jaksaa silti kiinnostaa. Ehkäpä tähän liittyy myös hienoista nostalgiaa, olenhan lukenut kirjan ensimmäisen kerran suurinpiirtein samanikäisenä mitä päähenkilöt kirjassa ovat.

Kiinnitin tällä lukukerralla erityisesti huomiota Harryn hahmoon ja muutamiin yksityiskohtiin, joilla on merkitystä sarjan myöhemmissä osissa. Harryn hahmo on mielenkiintoinen, sillä hän tuntuu ymmärtävän jo tässä ensimmäisessä kirjassa nopeasti moniakin suuria asioita, nuoria ei siis missään nimessä aliarvioida. Silti romaanin loppupuolella Harry ei saa tietää aivan kaikkea menneisyydestään, koska häntä halutaan suojella. Jossakin määrin rehtori Dumbledoren toiminta tuntuu oikeutetulta, onhan Harry vasta 11-vuotias, mutta olisiko hänen kuulunut kertoa Harrylle joitakin asioita jo koulun alkaessa? Toki jo tässä osassa pedataan jatko-osille oma paikkansa, se on hyvinkin selvää.

Mitä tulee ruotsinkieliseen käännökseen sitten? Totta kai olen aina tiedostanut, että Jaana Kaparin käännöstyö Pottereissa on ollut huippua, mutta silti yllätyin tämän käännöksen heikkoudesta. Kaikki kirjan nimet olivat alkuperäisessä asussaan, samoin esimerkiksi loitsut ja suuri osa kirjan tapahtumapaikoista. Jaana Kapari on nähnyt todella suuren vaivan kääntäessään esimerkiksi juuri nimiä ja paikkoja. Jos siis pitää valita, niin suosittelen suomennosta lämpimästi tai mieluummin vaikka alkukielistä teosta kuin tätä. Muuten ei tässä käännöksessä tietenkään ollut varsinaisesti mitään vikaa ja ajoi se asiansa - eli ruotsin kielen palauttelun mieliin. Kansikuva, joka on Alvaro Tapian käsialaa, on sen sijaan mielestäni kaunis ja soveltuu etenkin kirjan kohderyhmää ajatellen.

Vuoden kirjahaasteessa tämä opus saa paikan kohdassa 29. kirja, jossa on taikuutta.

Kommentit