Milja Kaunisto: Luxus (Purppuragiljotiini #1)

Milja Kauniston Purppuragiljotiini-sarjan ensimmäinen osa Luxus voidaan lukea historialliseksi hömpäksi, mutta sanoisin sen kuuluvan kuitenkin ”hömpän” älykkäämpään kastiin. Ehkä jopa heittäisin koko sanan ”hömppä” romukoppaan (vaikka tulen varmasti käyttämään sitä jatkossakin): onhan kyse enemmänkin kevyestä viihdekirjallisuudesta, jolla voi silläkin olla kyllä ihan ajatuksia herättävää ja valistavaa vaikutusta. Näin on mielestäni ainakin Luxuksen kohdalla.

Suhtauduin alkuunsa Luxukseen skeptisesti, sillä Suomessa kirjoitettu kirja Ranskan vallankumouksesta tuntui hieman erikoiselta ajatukselta. Ranskan vallankumous on kuitenkin mielestäni yksi maailmanhistorian kiinnostavimpia tapahtumia/aikoja, joten siksi olen tämän alun perin ostanutkin. Ja epäilyjeni vuoksi se puolestaan on pysynyt jo pitkään hyllynlämmittäjänäni, kunnes tänä vuonna tartuin siihen ensimmäistä kertaa, kun se sopii oivasti yhteen Helmetin lukuhaasteen kohdista.

Luxus sijoittuu tosiaan Ranskan vallankumouksen aikoihin vuosiin 1790–1792, eikä Pariisi ole ennallaan. Tavallinen kansa janoaa kostoa aatelistolle, joka on nautiskellut rikkauksista ja etuoikeuksista jo luvattoman pitkään.

Isidore Boreal on pyövelin apulainen ja mongolitaustansa vuoksi syrjitty. Hän kannattaa vallankumousta mutta ei aivan yhtä verenhimoisesti kuin toiset. Isidoren elämä kokee käänteen, kun hän pelastaa henkihieveriin mukiloidun ja raiskatun aatelisnaisen kadulta ja vie tämän kotiinsa tervehtymään. Tämä nainen, Marie, joutuu tekeytymään työläisnaiseksi ja ystävystyy jopa naapuruston prostituoitujen kanssa pysyäkseen turvassa.

Marie kaipaa kuitenkin mennyttä loistoa ja on oikopäätä valmis tarttumaan tarjottuun oljenkorteen, vaikka sen tarjoaakin historian mitä skandaalinomaisin hahmo: Donatien-Alphonse-François de Sade, joka tunnetaan paremmin nimellä markiisi de Sade. Marie ei vain tiedä, että de Sadella on omat motiivinsa Marien auttamiseksi, ja koko hahmokaarti joutuu yllättäviin käänteisiin loppua kohden päästäessä.

Kauniston kuvaus etenee kiinnostavasti ja kutkuttavasti. Yllätyin siitä, miten hyvin romaani piti loppuun saakka otteessaan. Kaunisto kuvaa 1700-luvun lopun Pariisia ja tunnelmaa uskottavasti vaikkakin toki kevyen viihteellisesti. Historiallisia tapahtumia ja hahmoja vilisee mukaan faktoineen kaikkineen. Historia ulottuu kaupungin rappiosta sen kujien hajuihin ja yhteiskunnallisiin mellakoihin. Historiallisena romaanina Luxus on sikäli aivan eri luokkaa kuin Bridgertonit, joiden historialliset faktat jäävät titteleihin ja tanssiaisiin.

Hahmokuvaus on sopivan yksinkertaista mutta myös moniulotteista: hahmoilla on sopivasti syvyyttä tämänkaltaiseen romaaniin. Silti Marien ja Isidoren välinen läheinen, romanssia hipova ystävyyssuhde ei minua oikeastaan kirjassa kiinnosta, vaan näen, että kirjan kiinnostavin hahmo on nimenomaan Pariisi. Sen kehittyminen ja historian maininkien seuraaminen viihdyttää eniten, mutta saatan olla puolueellinen, sillä – kuten jo sanottua – Ranskan vallankumous on aina kiinnostanut minua.

Marien kehitystä hahmona on mielenkiintoista seurata, ja yksi romaanin teemoista onkin mielestäni naisten voimaantuminen. Mariella on syntinen menneisyys – ainakin aatelisnaiselle, vaikka naapurin bordelliin verrattuna Marien menneisyys ei ole juttu eikä mikään. Markiisi de Saden ristiriitaisen hurmaavassa seurassa Marie kuitenkin löytää naiseudestaan uusia puolia ja etsii paikkaansa vallankumouksen tiimellyksessä.

Pariisin jälkeen romaanin kiinnostavin hahmo on eittämättä de Sade. Hänen keskustelunsa Marien kanssa saivat minut kiinnostumaan de Saden kohua herättäneistä, erilaisella sadismin kirjolla väritetyistä seksuaalikuvauksista, joita on ryyditetty aikaansa riepottelevalta filosofialla. Hyvin filosofisilta de Saden puheet nimenomaan Luxuksessakin vaikuttavat, ja uskon Kauniston tehneen taustatutkimuksensa hyvin.

Lopulta kuitenkin petyin de Saden ajatuksiin, jotka ensin vaikuttivat voimaannuttavilta ja yhteiskunnan normeja tarkoituksella ravistelevilta. Vaikutti jopa siltä, että de Sade on syntynyt aikaansa ennen maailmanhistoriassa (ja osittain näin onkin). Loppua kohden de Sadesta kuitenkin paljastui se naisia halventava ja alistava puoli, joka vastasi enemmän aiempaa käsitystäni kyseisestä herrasta. Jotta en jää vain Kauniston kuvauksen ja arvailujen varaan, kenties pitäisi perehtyä joskus itse johonkin de Saden kirjoituksista, sillä kyllä ne osaltaan sivistykseksi lasketaan.

Kun kirjan nimi on Luxus ja se käsittelee Ranskan vallankumousta, ei voi olla ottamatta nopeasti myös kantaa ylellisyyden teemaa. Köyhälistön ja ylhäisön vastakkainasettelusta koko vallankumous sai alkunsa, ja sillä on ollut kauaskantoiset merkitykset tähän päivään saakka. Luksus kiteytyy romaanissa nimenomaan markiisi de Saden ajatuksien kautta kyltymättömyyteen: ihmisen haluun saada aina vain vähän enemmän, mitä de Sade ei suinkaan tuomitse. Päinvastoin.

Kaiken kaikkiaan Luxus on vahva trilogian aloitus, ja kiinnostuin Purppuragiljotiinista enemmän kuin uskoin. Ehkä luen jatko-osatkin vielä myöhemmin. Jos siis kevyt historiallinen viihdekirjallisuus silauksella filosofiaa kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan.

Lukuhaasteessa sijoitan Luxuksen kohtaan 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta. Lisäksi se sopisi kohtiin 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota; 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana; 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Milja Kaunisto: Luxus (Purppuragiljotiini #1). Gummerus 2016. 550 sivua.