Rosa Liksom: Hytti nro 6 (Elina)

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Wsoy 2011

187 sivua

Blogissa on alkusyksystä ollut hiljaista. Minun osaltani se on johtunut työkiireistä, mutta eiköhän tässä pimeinä ja sateisina syysiltoina ole taas aikaa uppoutua kirjojen ja bloggaamisen maailmaan.

Rosa Liksomin Hytti nro 6 oli oikeastaan parissa illassa luettu, mutta niiden parin illan välillä sattui vain olemaan useampi viikko. Jostakin syystä en jaksanut tarttua puolivälissä olevaan kirjaan lainkaan. Sitten kun lopulta tartuin ja pääsin takaisin tarinan rytmiin niin kirja olikin ihan hetkessä luettu. Alkuun en pitänyt kirjan tyylistä enkä tarinastakaan, mutta viimeisillä sivuilla huomasin, että tarinaan oli tullut joitakin miellyttävämpiä sävyjä. Omituinen lukukokemus siis kaiken kaikkiaan.

Finlandia-palkinnon ilmestymisvuonnaan voittanut teos kertoo suomalaisesta tytöstä, joka matkustaa junalla halki Neuvostoliiton 1980-luvulla. Samassa junahytissä hänen kanssaan matkustaa nelikymppinen elämää nähnyt venäläismies, jonka jutut eivät suinkaan ole sieltä siveimmästä päästä. Teos kuvaa yhtäaikaa tytön ja miehen tarinoita, junamatkaa, Neuvostoliittoa ja satunnaisia kohtaloita matkan varrella.

Hytissä tyttö on jumissa miehen kertomusten ja viinanjuonnin kanssa, mutta asemilla hän pääsee välillä vapauteen. Toisinaan juna saattaa olla parikin päivää yhdellä asemalla ja tyttö ehtii yöpyä hotellissa jossakin keskellä suurta maata. Sivussa kerrotaan huomaamatta tarinaa myös tytön menneisyydestä ja poikaystävästä Mitjasta. Mitja on syy siihen, että tyttö on matkalle lähtenyt, sillä unelma junamatkasta Ula Batoriin on alun perin hänen. Tyttö häilyy koko kertomuksen ajan kuitenkin hieman tavoittamattomissa, suurimmilta osin ehkä sen vuoksi, että hänen vuorosanojaan ei dialogeissa juuri viljellä ja hän vaikuttaa sen vuoksi lähes mykältä. Lisäksi hän on koko tarinan ajan nimetön, pelkkä tyttö.

Olen lukenut joitakin venäläisen kirjallisuuden klassikoita ja aina välillä Liksomin tekstiä lukiessani  kuvittelin tunnistavani viittauksia johonkin suuntaan, mutta pitäisi olla paljon perehtyneempi aiheeseen, jotta romaani aukeaisi uudella tavalla. Romaanin nimi on viittaus Tsehovin tarinaan Sairashuone nro 6, jota en harmikseni ole lukenut. Liksomin Neuvostoliiton kuvaus on toki asiantuntevaa ja tarkkaa. Itse en vain ole siitä niinkään kiinnostunut. Jostakin taisin lukea, että romaani kuvaa myös Suomen ja Venäjän välisiä suhteita kylmän sodan aikana, mutta näitäkään viittauksia en romaanista juuri löytänyt muita kuin itse vastakkaiset henkilöhahmot: suomitytön ja venäläismiehen.

Liksomin realismi on yksi niistä seikoista, joka minua romaanissa samaan aikaan sekä kiehtoo että etoo. Ihan kaikkea melankolista kuvausta en jaksaisi lukea, mutta Liksom kuvaa asioita niin kokonaisvaltaisella tavalla ja mahtavalla sanavarastolla, että eihän sitä voi lopulta kuin ihmetellä. Hän pystyy samaan aikaan kuvaamaan äänimaisemaa, näkymää sekä hajuja. Hengästyttävät luettelonomaiset kuvaukset junan liikkuessa pitkin syrjäseutuja ovat kerrassaan mahtavia. Silti tämä teos ei lopulta tainnut olla ihan minua varten, kun en vain jaksanut siitä innostua.